Finnish

edit

Etymology

edit

From Swedish advent, ultimately from Latin adventus.

Pronunciation

edit

Noun

edit

adventti

  1. Advent

Declension

edit
Inflection of adventti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative adventti adventit
genitive adventin adventtien
partitive adventtia adventteja
illative adventtiin adventteihin
singular plural
nominative adventti adventit
accusative nom. adventti adventit
gen. adventin
genitive adventin adventtien
partitive adventtia adventteja
inessive adventissa adventeissa
elative adventista adventeista
illative adventtiin adventteihin
adessive adventilla adventeilla
ablative adventilta adventeilta
allative adventille adventeille
essive adventtina adventteina
translative adventiksi adventeiksi
abessive adventitta adventeitta
instructive adventein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of adventti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative adventtini adventtini
accusative nom. adventtini adventtini
gen. adventtini
genitive adventtini adventtieni
partitive adventtiani adventtejani
inessive adventissani adventeissani
elative adventistani adventeistani
illative adventtiini adventteihini
adessive adventillani adventeillani
ablative adventiltani adventeiltani
allative adventilleni adventeilleni
essive adventtinani adventteinani
translative adventikseni adventeikseni
abessive adventittani adventeittani
instructive
comitative adventteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative adventtisi adventtisi
accusative nom. adventtisi adventtisi
gen. adventtisi
genitive adventtisi adventtiesi
partitive adventtiasi adventtejasi
inessive adventissasi adventeissasi
elative adventistasi adventeistasi
illative adventtiisi adventteihisi
adessive adventillasi adventeillasi
ablative adventiltasi adventeiltasi
allative adventillesi adventeillesi
essive adventtinasi adventteinasi
translative adventiksesi adventeiksesi
abessive adventittasi adventeittasi
instructive
comitative adventteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative adventtimme adventtimme
accusative nom. adventtimme adventtimme
gen. adventtimme
genitive adventtimme adventtiemme
partitive adventtiamme adventtejamme
inessive adventissamme adventeissamme
elative adventistamme adventeistamme
illative adventtiimme adventteihimme
adessive adventillamme adventeillamme
ablative adventiltamme adventeiltamme
allative adventillemme adventeillemme
essive adventtinamme adventteinamme
translative adventiksemme adventeiksemme
abessive adventittamme adventeittamme
instructive
comitative adventteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative adventtinne adventtinne
accusative nom. adventtinne adventtinne
gen. adventtinne
genitive adventtinne adventtienne
partitive adventtianne adventtejanne
inessive adventissanne adventeissanne
elative adventistanne adventeistanne
illative adventtiinne adventteihinne
adessive adventillanne adventeillanne
ablative adventiltanne adventeiltanne
allative adventillenne adventeillenne
essive adventtinanne adventteinanne
translative adventiksenne adventeiksenne
abessive adventittanne adventeittanne
instructive
comitative adventteinenne

Derived terms

edit
compounds

Further reading

edit

Anagrams

edit
  NODES
Note 1