Finnish

edit

Etymology

edit

eläin (animal) +‎ tarha (park). First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈelæi̯nˌtɑrhɑ/, [ˈe̞læi̯n̪ˌt̪ɑ̝rhɑ̝]
  • Rhymes: -ɑrhɑ
  • Hyphenation(key): eläin‧tarha

Noun

edit

eläintarha

  1. zoo, menagerie

Declension

edit
Inflection of eläintarha (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative eläintarha eläintarhat
genitive eläintarhan eläintarhojen
partitive eläintarhaa eläintarhoja
illative eläintarhaan eläintarhoihin
singular plural
nominative eläintarha eläintarhat
accusative nom. eläintarha eläintarhat
gen. eläintarhan
genitive eläintarhan eläintarhojen
eläintarhain rare
partitive eläintarhaa eläintarhoja
inessive eläintarhassa eläintarhoissa
elative eläintarhasta eläintarhoista
illative eläintarhaan eläintarhoihin
adessive eläintarhalla eläintarhoilla
ablative eläintarhalta eläintarhoilta
allative eläintarhalle eläintarhoille
essive eläintarhana eläintarhoina
translative eläintarhaksi eläintarhoiksi
abessive eläintarhatta eläintarhoitta
instructive eläintarhoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of eläintarha (Kotus type 9/kala, no gradation)

Further reading

edit
  NODES
see 3