hyväntaholliin

Ingrian

Etymology

From hyvän (“of good”) +‎ tahto (“wish”) +‎ -lliin.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhyʋænˌtɑholːine/, [ˈhyʋænˌtɑho̞lʲˌlʲine̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhyʋænˌtɑholːiːn/, [ˈhyʋænˌd̥ɑho̞lːiːn]
• Rhymes: -ine, -ɑholːiːn
• Hyphenation: hy‧vän‧ta‧hol‧liin

Adjective

hyväntaholliin (comparative hyväntahollisemp)

1. well-mannered

Declension

Declension of hyväntaholliin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	hyväntaholliin	hyväntaholliset
genitive	hyväntahollisen	hyväntahollissiin
partitive	hyväntahollista, hyväntahollist	hyväntahollissia
illative	hyväntahollissee	hyväntahollissii
inessive	hyväntahollises	hyväntahollisis
elative	hyväntahollisest	hyväntahollisist
allative	hyväntaholliselle	hyväntahollisille
adessive	hyväntahollisel	hyväntahollisil
ablative	hyväntaholliselt	hyväntahollisilt
translative	hyväntaholliseks	hyväntahollisiks
essive	hyväntahollisenna, hyväntahollisseen	hyväntahollisinna, hyväntahollissiin
exessive1)	hyväntahollisent	hyväntahollisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• hyväntapain

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 567