kahtaalle

Finnish

Etymology

kaht(a)- +‎ -alle (*-ja-); the sublative singular of kaksi.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑhtɑːlːeˣ/, [ˈkɑ̝xt̪ɑ̝ːlːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -ɑhtɑːlːe
• Hyphenation^(key): kah‧taal‧le

Adverb

kahtaalle

1. to or into two directions or places

Inflection

→○	allative	kahtaalle
○	adessive	kahtaalla
○→	ablative	kahtaalta

Further reading

• “kahtaalle”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kellahtaa