kaksikko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kakcikkoi. Equivalent to kaksi (“two”) +‎ -ikko. Compare Estonian kaksik.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑksikːo/, [ˈkɑ̝ks̠ikːo̞]
• Rhymes: -ɑksikːo
• Hyphenation^(key): kak‧sik‧ko

Noun

kaksikko

1. twosome, two, duet, duo, pair, doublet, twin (group of two; two similar or closely related objects, entities etc., or a group of two people, not necessarily related in any way)

   Kaksikko työskenteli yhdessä pitkään.

   The two worked together for a long time.

2. (grammar) dual, dual number (grammatical number of a noun marking two of something)
3. (rowing, canoeing) double, tandem

   kanadalaiskaksikko ― tandem canoe

   kajakkikaksikko ― double kayak

4. (botany) twayblade (orchid of the former genus Listera, now considered part of Neottia)

   herttakaksikko ― heartleaf twayblade

   soikkokaksikko ― eggleaf twayblade

Declension

Inflection of kaksikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative		kaksikko	kaksikot
genitive		kaksikon	kaksikkojen kaksikoiden kaksikoitten
partitive		kaksikkoa	kaksikkoja kaksikoita
illative		kaksikkoon	kaksikkoihin kaksikoihin
		singular	plural
nominative		kaksikko	kaksikot
accusative	nom.	kaksikko	kaksikot
	gen.	kaksikon
genitive		kaksikon	kaksikkojen kaksikoiden kaksikoitten
partitive		kaksikkoa	kaksikkoja kaksikoita
inessive		kaksikossa	kaksikoissa
elative		kaksikosta	kaksikoista
illative		kaksikkoon	kaksikkoihin kaksikoihin
adessive		kaksikolla	kaksikoilla
ablative		kaksikolta	kaksikoilta
allative		kaksikolle	kaksikoille
essive		kaksikkona	kaksikkoina
translative		kaksikoksi	kaksikoiksi
abessive		kaksikotta	kaksikoitta
instructive		—	kaksikoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kaksikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kaksikkoni kaksikkoni accusative nom. kaksikkoni kaksikkoni gen. kaksikkoni genitive kaksikkoni kaksikkojeni kaksikoideni kaksikoitteni partitive kaksikkoani kaksikkojani kaksikoitani inessive kaksikossani kaksikoissani elative kaksikostani kaksikoistani illative kaksikkooni kaksikkoihini kaksikoihini adessive kaksikollani kaksikoillani ablative kaksikoltani kaksikoiltani allative kaksikolleni kaksikoilleni essive kaksikkonani kaksikkoinani translative kaksikokseni kaksikoikseni abessive kaksikottani kaksikoittani instructive — — comitative — kaksikkoineni second-person singular possessor singular plural nominative kaksikkosi kaksikkosi accusative nom. kaksikkosi kaksikkosi gen. kaksikkosi genitive kaksikkosi kaksikkojesi kaksikoidesi kaksikoittesi partitive kaksikkoasi kaksikkojasi kaksikoitasi inessive kaksikossasi kaksikoissasi elative kaksikostasi kaksikoistasi illative kaksikkoosi kaksikkoihisi kaksikoihisi adessive kaksikollasi kaksikoillasi ablative kaksikoltasi kaksikoiltasi allative kaksikollesi kaksikoillesi essive kaksikkonasi kaksikkoinasi translative kaksikoksesi kaksikoiksesi abessive kaksikottasi kaksikoittasi instructive — — comitative — kaksikkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaksikkomme kaksikkomme accusative nom. kaksikkomme kaksikkomme gen. kaksikkomme genitive kaksikkomme kaksikkojemme kaksikoidemme kaksikoittemme partitive kaksikkoamme kaksikkojamme kaksikoitamme inessive kaksikossamme kaksikoissamme elative kaksikostamme kaksikoistamme illative kaksikkoomme kaksikkoihimme kaksikoihimme adessive kaksikollamme kaksikoillamme ablative kaksikoltamme kaksikoiltamme allative kaksikollemme kaksikoillemme essive kaksikkonamme kaksikkoinamme translative kaksikoksemme kaksikoiksemme abessive kaksikottamme kaksikoittamme instructive — — comitative — kaksikkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaksikkonne kaksikkonne accusative nom. kaksikkonne kaksikkonne gen. kaksikkonne genitive kaksikkonne kaksikkojenne kaksikoidenne kaksikoittenne partitive kaksikkoanne kaksikkojanne kaksikoitanne inessive kaksikossanne kaksikoissanne elative kaksikostanne kaksikoistanne illative kaksikkoonne kaksikkoihinne kaksikoihinne adessive kaksikollanne kaksikoillanne ablative kaksikoltanne kaksikoiltanne allative kaksikollenne kaksikoillenne essive kaksikkonanne kaksikkoinanne translative kaksikoksenne kaksikoiksenne abessive kaksikottanne kaksikoittanne instructive — — comitative — kaksikkoinenne third-person possessor singular plural nominative kaksikkonsa kaksikkonsa accusative nom. kaksikkonsa kaksikkonsa gen. kaksikkonsa genitive kaksikkonsa kaksikkojensa kaksikoidensa kaksikoittensa partitive kaksikkoaan kaksikkoansa kaksikkojaan kaksikoitaan kaksikkojansa kaksikoitansa inessive kaksikossaan kaksikossansa kaksikoissaan kaksikoissansa elative kaksikostaan kaksikostansa kaksikoistaan kaksikoistansa illative kaksikkoonsa kaksikkoihinsa kaksikoihinsa adessive kaksikollaan kaksikollansa kaksikoillaan kaksikoillansa ablative kaksikoltaan kaksikoltansa kaksikoiltaan kaksikoiltansa allative kaksikolleen kaksikollensa kaksikoilleen kaksikoillensa essive kaksikkonaan kaksikkonansa kaksikkoinaan kaksikkoinansa translative kaksikokseen kaksikoksensa kaksikoikseen kaksikoiksensa abessive kaksikottaan kaksikottansa kaksikoittaan kaksikoittansa instructive — — comitative — kaksikkoineen kaksikkoinensa

Derived terms

compounds

• kajakkikaksikko
• kanadalaiskaksikko
• kanoottikaksikko
• pariairokaksikko
• tähtikaksikko
• voimakaksikko

 

See also

• kaksonen (“twin (either of two people who shared the same uterus)”)

Further reading

• “kaksikko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kakcikkoi, equivalent to kaks (“two”) +‎ -kko. Cognates include Finnish kaksikko and Estonian kaksik.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑksikːo/, [ˈkɑks̠əkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑksikːoi̯/, [ˈkɑkʃikːo̞i̯]
• Rhymes: -ɑksikːo, -ɑksikːoi̯
• Hyphenation: kak‧sik‧ko

Noun

kaksikko

1. twin

Declension

Declension of kaksikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kaksikko	kaksikot
genitive	kaksikon	kaksikkoin, kaksikkoloin
partitive	kaksikkoa	kaksikkoja, kaksikkoloja
illative	kaksikkoo	kaksikkoihe, kaksikkoloihe
inessive	kaksikoos	kaksikois, kaksikkolois
elative	kaksikost	kaksikoist, kaksikkoloist
allative	kaksikolle	kaksikoille, kaksikkoloille
adessive	kaksikool	kaksikoil, kaksikkoloil
ablative	kaksikolt	kaksikoilt, kaksikkoloilt
translative	kaksikoks	kaksikoiks, kaksikkoloiks
essive	kaksikkonna, kaksikkoon	kaksikkoinna, kaksikkoloinna, kaksikkoin, kaksikkoloin
exessive1)	kaksikkont	kaksikkoint, kaksikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• (diminutive) kaksikkoin

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 126