kiitellä

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

kiittelemässä

—

elative

kiittelemästä

—

illative

kiittelemään

—

adessive

kiittelemällä

—

abessive

kiittelemättä

—

instructive

kiittelemän

kiiteltämän

4th³

verbal noun

kiitteleminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	kiittelemäisilläni	kiittelemäisillämme
2nd	kiittelemäisilläsi	kiittelemäisillänne
3rd	kiittelemäisillään kiittelemäisillänsä

Anagrams

kieliltä

Ingrian

Etymology

From kiittää (“to praise; to thank”) +‎ -ellä.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkiːtelːæ/, [ˈkiːte̞lʲː]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈkiːtelːæ/, [ˈkiːd̥e̞lːæ]
Rhymes: -iːtelː, -iːtelːæ
Hyphenation: kii‧tel‧lä

Verb

kiitellä

(transitive, usually atelic) to praise
(transitive, usually atelic) to thank

Conjugation

Conjugation of kiitellä (type 12/kuulla, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kiittelen	en kiittele	1st singular	oon kiitelt, oon kiitellyt	en oo kiitelt, en oo kiitellyt
2nd singular	kiittelet	et kiittele	2nd singular	oot kiitelt, oot kiitellyt	et oo kiitelt, et oo kiitellyt
3rd singular	kiittelöö	ei kiittele	3rd singular	ono kiitelt, ono kiitellyt	ei oo kiitelt, ei oo kiitellyt
1st plural	kiittelemmä	emmä kiittele	1st plural	oomma kiitelleet	emmä oo kiitelleet
2nd plural	kiittelettä	että kiittele	2nd plural	ootta kiitelleet	että oo kiitelleet
3rd plural	kiittelööt¹⁾, kiittelevät²⁾, kiitellää	evät kiittele, ei kiitellä	3rd plural	ovat kiitelleet	evät oo kiitelleet, ei oo kiitelty
impersonal	kiitellää	ei kiitellä	impersonal	ono kiitelty	ei oo kiitelty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kiittelin	en kiitelt, en kiitellyt	1st singular	olin kiitelt, olin kiitellyt	en olt kiitelt, en olt kiitellyt
2nd singular	kiittelit	et kiitelt, et kiitellyt	2nd singular	olit kiitelt, olit kiitellyt	et olt kiitelt, et olt kiitellyt
3rd singular	kiitteli	ei kiitelt, ei kiitellyt	3rd singular	oli kiitelt, oli kiitellyt	ei olt kiitelt, ei olt kiitellyt
1st plural	kiittelimmä	emmä kiitelleet	1st plural	olimma kiitelleet	emmä olleet kiitelleet
2nd plural	kiittelittä	että kiitelleet	2nd plural	olitta kiitelleet	että olleet kiitelleet
3rd plural	kiitteliit¹⁾, kiittelivät²⁾, kiiteltii	evät kiitelleet, ei kiitelty	3rd plural	olivat kiitelleet	evät olleet kiitelleet, ei olt kiitelty
impersonal	kiiteltii	ei kiitelty	impersonal	oli kiitelty	ei olt kiitelty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kiittelisin	en kiittelis	1st singular	olisin kiitelt, olisin kiitellyt	en olis kiitelt, en olis kiitellyt
2nd singular	kiittelisit, kiitteliist¹⁾	et kiittelis	2nd singular	olisit kiitelt, olisit kiitellyt	et olis kiitelt, et olis kiitellyt
3rd singular	kiittelis	ei kiittelis	3rd singular	olis kiitelt, olis kiitellyt	ei olis kiitelt, ei olis kiitellyt
1st plural	kiittelisimmä	emmä kiittelis	1st plural	olisimma kiitelleet	emmä olis kiitelleet
2nd plural	kiittelisittä	että kiittelis	2nd plural	olisitta kiitelleet	että olis kiitelleet
3rd plural	kiittelisiit¹⁾, kiittelisivät²⁾, kiiteltäis	evät kiittelis, ei kiiteltäis	3rd plural	olisivat kiitelleet	evät olis kiitelleet, ei olis kiitelty
impersonal	kiiteltäis	ei kiiteltäis	impersonal	olis kiitelty	ei olis kiitelty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kiittele	elä kiittele	2nd singular	oo kiitelt, oo kiitellyt	elä oo kiitelt, elä oo kiitellyt
3rd singular	kiitelköö	elköö kiitelkö	3rd singular	olkoo kiitelt, olkoo kiitellyt	elköö olko kiitelt, elköö olko kiitellyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kiitelkää	elkää kiitelkö	2nd plural	olkaa kiitelleet	elkää olko kiitelleet
3rd plural	kiitelkööt	elkööt kiitelkö, elköö kiiteltäkö	3rd plural	olkoot kiitelleet	elkööt olko kiitelleet, elköö olko kiitelty
impersonal	kiiteltäkköö	elköö kiiteltäkö	impersonal	olkoo kiitelty	elköö olko kiitelty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kiitellen	en kiitelle
2nd singular	kiitellet	et kiitelle
3rd singular	kiitellöö	ei kiitelle
1st plural	kiitellemmä	emmä kiitelle
2nd plural	kiitellettä	että kiitelle
3rd plural	kiitellööt	evät kiitelle, ei kiiteltäne
impersonal	kiiteltännöö	ei kiiteltäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kiitellä	present	kiittelevä	kiiteltävä
2nd	inessive	kiitellees	past	kiitelt, kiitellyt	kiitelty
2nd	instructive	kiitellen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (kiitelkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kiittelömmää
	inessive	kiittelömäs
	elative	kiittelömäst
	abessive	kiittelömätä
4th	nominative	kiittelömiin
	partitive	kiittelömistä, kiittelömist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 173

kiitellä

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References