Finnish

edit

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈkotoi̯sin/, [ˈko̞t̪o̞i̯s̠in]
  • Rhymes: -otoisin
  • Hyphenation(key): ko‧toi‧sin

Etymology 1

edit

koto (home) +‎ -isin

Adverb

edit

kotoisin

  1. being a native of, coming from, originating from; having as one's birthplace or residence, hailing from
    Sisarentyttäreni puhuu ranskaa, mutta on kotoisin Hampshirestä.
    My niece speaks French but she hails from Hampshire.

Further reading

edit

Etymology 2

edit

Adjective

edit

kotoisin

  1. superlative degree of kotoinen
Declension
edit
Inflection of kotoisin (Kotus type 36*H/sisin, mp-mm gradation)
nominative kotoisin kotoisimmat
genitive kotoisimman kotoisimpien
kotoisinten
partitive kotoisinta kotoisimpia
illative kotoisimpaan kotoisimpiin
singular plural
nominative kotoisin kotoisimmat
accusative nom. kotoisin kotoisimmat
gen. kotoisimman
genitive kotoisimman kotoisimpien
kotoisinten
kotoisimpain rare
partitive kotoisinta kotoisimpia
inessive kotoisimmassa kotoisimmissa
elative kotoisimmasta kotoisimmista
illative kotoisimpaan kotoisimpiin
adessive kotoisimmalla kotoisimmilla
ablative kotoisimmalta kotoisimmilta
allative kotoisimmalle kotoisimmille
essive kotoisimpana kotoisimpina
translative kotoisimmaksi kotoisimmiksi
abessive kotoisimmatta kotoisimmitta
instructive kotoisimmin
comitative kotoisimpine
Possessive forms of kotoisin (Kotus type 36*H/sisin, mp-mm gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Etymology 3

edit

Adjective

edit

kotoisin

  1. instructive plural of kotoinen

Anagrams

edit
  NODES
Note 1