kuluma

Estonian

Etymology

From Proto-Finnic *kuludak.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkulumɑ/, [ˈkulumɑ]

Verb

kuluma (da-infinitive kuluda)

1. to be/get consumed
2. to need, to be needed, to become necessary
3. to take (time)

   Minu projektile kulus aasta.

   My project took a year.

Conjugation

Conjugation of kuluma (ÕS type 27/elama, no gradation)

indicative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	kulun	ei kulu	1st sing.	olen kulunud	ei ole kulunud pole kulunud
2nd sing.	kulud		2nd sing.	oled kulunud
3rd sing.	kulub		3rd sing.	on kulunud
1st plur.	kulume		1st plur.	oleme kulunud
2nd plur.	kulute		2nd plur.	olete kulunud
3rd plur.	kuluvad		3rd plur.	on kulunud
impersonal	kulutakse	ei kuluta	impersonal	on kulutud	ei ole kulutud pole kulutud
past			pluperfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	kulusin	ei kulunud	1st sing.	olin kulunud	ei olnud kulunud polnud kulunud
2nd sing.	kulusid		2nd sing.	olid kulunud
3rd sing.	kulus		3rd sing.	oli kulunud
1st plur.	kulusime		1st plur.	olime kulunud
2nd plur.	kulusite		2nd plur.	olite kulunud
3rd plur.	kulusid		3rd plur.	oli kulunud
impersonal	kuluti	ei kulutud	impersonal	oli kulutud	ei olnud kulutud polnud kulutud
conditional
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	kuluksin	ei kuluks	1st sing.	kulunuksin oleksin kulunud	ei kulunuks ei oleks kulunud poleks kulunud
2nd sing.	kuluksid		2nd sing.	kulunuksid oleksid kulunud
3rd sing.	kuluks		3rd sing.	kulunuks oleks kulunud
1st plur.	kuluksime		1st plur.	kulunuksime oleksime kulunud
2nd plur.	kuluksite		2nd plur.	kulunuksite oleksite kulunud
3rd plur.	kuluksid		3rd plur.	kulunuksid oleksid kulunud
impersonal	kulutaks	ei kulutaks	impersonal	oleks kulutud	ei oleks kulutud poleks kulutud
imperative
present			perfect
person	positive	negative	person	positive	negative
1st sing.	—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.	kulu	ära kulu	2nd sing.	ole kulunud	ära ole kulunud
3rd sing.	kulugu	ärgu kulugu	3rd sing.	olgu kulunud	ärgu olgu kulunud
1st plur.	kulugem	ärme kulume ärme kulu ärgem kulugem	1st plur.	olgem kulunud	ärme oleme kulunud ärme ole kulunud ärgem olgem kulunud
2nd plur.	kuluge	ärge kuluge	2nd plur.	olge kulunud	ärge olge kulunud
3rd plur.	kulugu	ärgu kulugu	3rd plur.	olgu kulunud	ärgu olgu kulunud
impersonal	kulutagu	ärgu kulutagu	impersonal	olgu kulutud	ärgu olgu kulutud
quotative
present			perfect
voice	positive	negative	voice	positive	negative
active	kuluvat	ei kuluvat	active	olevat kulunud	ei olevat kulunud polevat kulunud
passive	kulutavat	ei kulutavat	passive	olevat kulutud	ei olevat kulutud polevat kulutud
Nominal forms
ma-infinitive	active	passive	da-infinitive	present	past
nominative	kuluma	kulutama	nominative	kuluda	olla kulunud
illative		—	inessive	kuludes	olles kulunud
inessive	kulumas		participle	active	passive
elative	kulumast		present	kuluv	kulutav
translative	kulumaks		past	kulunud	kulutud
abessive	kulumata		negative	kulumatu	—

Further reading

• kuluma in Sõnaveeb (Eesti Keele Instituut)

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkulumɑ/, [ˈkulumɑ̝]
• Rhymes: -ulumɑ
• Hyphenation^(key): ku‧lu‧ma

Etymology 1

From kulua (“to wear, erode”) +‎ -ma.

Noun

kuluma

1. abrasion

Declension

Inflection of kuluma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		kuluma	kulumat
genitive		kuluman	kulumien
partitive		kulumaa	kulumia
illative		kulumaan	kulumiin
		singular	plural
nominative		kuluma	kulumat
accusative	nom.	kuluma	kulumat
	gen.	kuluman
genitive		kuluman	kulumien kulumain rare
partitive		kulumaa	kulumia
inessive		kulumassa	kulumissa
elative		kulumasta	kulumista
illative		kulumaan	kulumiin
adessive		kulumalla	kulumilla
ablative		kulumalta	kulumilta
allative		kulumalle	kulumille
essive		kulumana	kulumina
translative		kulumaksi	kulumiksi
abessive		kulumatta	kulumitta
instructive		—	kulumin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kuluma (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kulumani kulumani accusative nom. kulumani kulumani gen. kulumani genitive kulumani kulumieni kulumaini rare partitive kulumaani kulumiani inessive kulumassani kulumissani elative kulumastani kulumistani illative kulumaani kulumiini adessive kulumallani kulumillani ablative kulumaltani kulumiltani allative kulumalleni kulumilleni essive kulumanani kuluminani translative kulumakseni kulumikseni abessive kulumattani kulumittani instructive — — comitative — kulumineni second-person singular possessor singular plural nominative kulumasi kulumasi accusative nom. kulumasi kulumasi gen. kulumasi genitive kulumasi kulumiesi kulumaisi rare partitive kulumaasi kulumiasi inessive kulumassasi kulumissasi elative kulumastasi kulumistasi illative kulumaasi kulumiisi adessive kulumallasi kulumillasi ablative kulumaltasi kulumiltasi allative kulumallesi kulumillesi essive kulumanasi kuluminasi translative kulumaksesi kulumiksesi abessive kulumattasi kulumittasi instructive — — comitative — kuluminesi first-person plural possessor singular plural nominative kulumamme kulumamme accusative nom. kulumamme kulumamme gen. kulumamme genitive kulumamme kulumiemme kulumaimme rare partitive kulumaamme kulumiamme inessive kulumassamme kulumissamme elative kulumastamme kulumistamme illative kulumaamme kulumiimme adessive kulumallamme kulumillamme ablative kulumaltamme kulumiltamme allative kulumallemme kulumillemme essive kulumanamme kuluminamme translative kulumaksemme kulumiksemme abessive kulumattamme kulumittamme instructive — — comitative — kuluminemme second-person plural possessor singular plural nominative kulumanne kulumanne accusative nom. kulumanne kulumanne gen. kulumanne genitive kulumanne kulumienne kulumainne rare partitive kulumaanne kulumianne inessive kulumassanne kulumissanne elative kulumastanne kulumistanne illative kulumaanne kulumiinne adessive kulumallanne kulumillanne ablative kulumaltanne kulumiltanne allative kulumallenne kulumillenne essive kulumananne kuluminanne translative kulumaksenne kulumiksenne abessive kulumattanne kulumittanne instructive — — comitative — kuluminenne third-person possessor singular plural nominative kulumansa kulumansa accusative nom. kulumansa kulumansa gen. kulumansa genitive kulumansa kulumiensa kulumainsa rare partitive kulumaansa kulumiaan kulumiansa inessive kulumassaan kulumassansa kulumissaan kulumissansa elative kulumastaan kulumastansa kulumistaan kulumistansa illative kulumaansa kulumiinsa adessive kulumallaan kulumallansa kulumillaan kulumillansa ablative kulumaltaan kulumaltansa kulumiltaan kulumiltansa allative kulumalleen kulumallensa kulumilleen kulumillensa essive kulumanaan kulumanansa kuluminaan kuluminansa translative kulumakseen kulumaksensa kulumikseen kulumiksensa abessive kulumattaan kulumattansa kulumittaan kulumittansa instructive — — comitative — kulumineen kuluminensa

Derived terms

compounds

• kulumapinta

 

Further reading

• “kuluma”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Noun

kuluma (dialectal)

1. Alternative form of kulma

Declension

Inflection of kuluma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		kuluma	kulumat
genitive		kuluman	kulumien
partitive		kulumaa	kulumia
illative		kulumaan	kulumiin
		singular	plural
nominative		kuluma	kulumat
accusative	nom.	kuluma	kulumat
	gen.	kuluman
genitive		kuluman	kulumien kulumain rare
partitive		kulumaa	kulumia
inessive		kulumassa	kulumissa
elative		kulumasta	kulumista
illative		kulumaan	kulumiin
adessive		kulumalla	kulumilla
ablative		kulumalta	kulumilta
allative		kulumalle	kulumille
essive		kulumana	kulumina
translative		kulumaksi	kulumiksi
abessive		kulumatta	kulumitta
instructive		—	kulumin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kuluma (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kulumani kulumani accusative nom. kulumani kulumani gen. kulumani genitive kulumani kulumieni kulumaini rare partitive kulumaani kulumiani inessive kulumassani kulumissani elative kulumastani kulumistani illative kulumaani kulumiini adessive kulumallani kulumillani ablative kulumaltani kulumiltani allative kulumalleni kulumilleni essive kulumanani kuluminani translative kulumakseni kulumikseni abessive kulumattani kulumittani instructive — — comitative — kulumineni second-person singular possessor singular plural nominative kulumasi kulumasi accusative nom. kulumasi kulumasi gen. kulumasi genitive kulumasi kulumiesi kulumaisi rare partitive kulumaasi kulumiasi inessive kulumassasi kulumissasi elative kulumastasi kulumistasi illative kulumaasi kulumiisi adessive kulumallasi kulumillasi ablative kulumaltasi kulumiltasi allative kulumallesi kulumillesi essive kulumanasi kuluminasi translative kulumaksesi kulumiksesi abessive kulumattasi kulumittasi instructive — — comitative — kuluminesi first-person plural possessor singular plural nominative kulumamme kulumamme accusative nom. kulumamme kulumamme gen. kulumamme genitive kulumamme kulumiemme kulumaimme rare partitive kulumaamme kulumiamme inessive kulumassamme kulumissamme elative kulumastamme kulumistamme illative kulumaamme kulumiimme adessive kulumallamme kulumillamme ablative kulumaltamme kulumiltamme allative kulumallemme kulumillemme essive kulumanamme kuluminamme translative kulumaksemme kulumiksemme abessive kulumattamme kulumittamme instructive — — comitative — kuluminemme second-person plural possessor singular plural nominative kulumanne kulumanne accusative nom. kulumanne kulumanne gen. kulumanne genitive kulumanne kulumienne kulumainne rare partitive kulumaanne kulumianne inessive kulumassanne kulumissanne elative kulumastanne kulumistanne illative kulumaanne kulumiinne adessive kulumallanne kulumillanne ablative kulumaltanne kulumiltanne allative kulumallenne kulumillenne essive kulumananne kuluminanne translative kulumaksenne kulumiksenne abessive kulumattanne kulumittanne instructive — — comitative — kuluminenne third-person possessor singular plural nominative kulumansa kulumansa accusative nom. kulumansa kulumansa gen. kulumansa genitive kulumansa kulumiensa kulumainsa rare partitive kulumaansa kulumiaan kulumiansa inessive kulumassaan kulumassansa kulumissaan kulumissansa elative kulumastaan kulumastansa kulumistaan kulumistansa illative kulumaansa kulumiinsa adessive kulumallaan kulumallansa kulumillaan kulumillansa ablative kulumaltaan kulumaltansa kulumiltaan kulumiltansa allative kulumalleen kulumallensa kulumilleen kulumillensa essive kulumanaan kulumanansa kuluminaan kuluminansa translative kulumakseen kulumaksensa kulumikseen kulumiksensa abessive kulumattaan kulumattansa kulumittaan kulumittansa instructive — — comitative — kulumineen kuluminensa

Anagrams

• mukula