Ingrian

edit

Alternative forms

edit

Etymology

edit

From Proto-Finnic *künci. Cognates include Finnish kynsi and Estonian küüs.

Pronunciation

edit

Noun

edit

kyns

  1. nail, claw

Declension

edit
Declension of kyns (type 5/vesi, nt-nn gradation)
singular plural
nominative kyns kynnet
genitive kynnen kynsiin, kynsilöin
partitive kynttä kynsiä, kynsilöjä
illative kyntee kynsii, kynsilöihe
inessive kynnees kynsiis, kynsilöis
elative kynnest kynsist, kynsilöist
allative kynnelle kynsille, kynsilöille
adessive kynneel kynsiil, kynsilöil
ablative kynnelt kynsilt, kynsilöilt
translative kynneks kynsiks, kynsilöiks
essive kynteennä, kynteen kynsiinnä, kynsilöinnä, kynsiin, kynsilöin
exessive1) kyntent kynsint, kynsilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

edit

References

edit
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 231

Old Norse

edit

Noun

edit

kyns

  1. genitive singular of kyn
  NODES