legi

See also: légi, -legi, lęgi, and łęgi

Esperanto

Etymology

From Latin legere.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈleɡi]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -eɡi
• Hyphenation: le‧gi

Verb

legi (present legas, past legis, future legos, conditional legus, volitive legu)

1. to read

   Mi scipovas paroli la grekan lingvon, sed mi ne scipovas legi ĝin. ― I can speak Greek, but I cannot read it.

Conjugation

Conjugation of legi

		present		past		future
		singular	plural	singular	plural	singular	plural
tense		legas		legis		legos
active participle		leganta	legantaj	leginta	legintaj	legonta	legontaj
	acc.	legantan	legantajn	legintan	legintajn	legontan	legontajn
passive participle		legata	legataj	legita	legitaj	legota	legotaj
	acc.	legatan	legatajn	legitan	legitajn	legotan	legotajn
nominal active participle		leganto	legantoj	leginto	legintoj	legonto	legontoj
	acc.	leganton	legantojn	leginton	legintojn	legonton	legontojn
nominal passive participle		legato	legatoj	legito	legitoj	legoto	legotoj
	acc.	legaton	legatojn	legiton	legitojn	legoton	legotojn
adverbial active participle		legante		leginte		legonte
adverbial passive participle		legate		legite		legote

infinitive		legi						imperative		legu						conditional		legus

Derived terms

• antaŭlegi (“to pronounce”)
• laŭtlegi (“to read aloud”)

 

Related terms

• horloĝo

Finnish

Etymology

From English leg.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈleɡi/, [ˈle̞ɡi]
• Rhymes: -eɡi
• Hyphenation^(key): le‧gi

Noun

legi

1. (nautical) A board or a leg, as the distance sailed with sails constantly on the same side of the ship.

   Synonyms: luovi, halssi

2. (nautical) A leg (stage of a sailing journey)
3. (nautical) A leg (one side of a course in a sailing race)

Declension

Inflection of legi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		legi	legit
genitive		legin	legien
partitive		legiä	legejä
illative		legiin	legeihin
		singular	plural
nominative		legi	legit
accusative	nom.	legi	legit
	gen.	legin
genitive		legin	legien
partitive		legiä	legejä
inessive		legissä	legeissä
elative		legistä	legeistä
illative		legiin	legeihin
adessive		legillä	legeillä
ablative		legiltä	legeiltä
allative		legille	legeille
essive		leginä	legeinä
translative		legiksi	legeiksi
abessive		legittä	legeittä
instructive		—	legein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of legi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative legini legini accusative nom. legini legini gen. legini genitive legini legieni partitive legiäni legejäni inessive legissäni legeissäni elative legistäni legeistäni illative legiini legeihini adessive legilläni legeilläni ablative legiltäni legeiltäni allative legilleni legeilleni essive leginäni legeinäni translative legikseni legeikseni abessive legittäni legeittäni instructive — — comitative — legeineni second-person singular possessor singular plural nominative legisi legisi accusative nom. legisi legisi gen. legisi genitive legisi legiesi partitive legiäsi legejäsi inessive legissäsi legeissäsi elative legistäsi legeistäsi illative legiisi legeihisi adessive legilläsi legeilläsi ablative legiltäsi legeiltäsi allative legillesi legeillesi essive leginäsi legeinäsi translative legiksesi legeiksesi abessive legittäsi legeittäsi instructive — — comitative — legeinesi first-person plural possessor singular plural nominative legimme legimme accusative nom. legimme legimme gen. legimme genitive legimme legiemme partitive legiämme legejämme inessive legissämme legeissämme elative legistämme legeistämme illative legiimme legeihimme adessive legillämme legeillämme ablative legiltämme legeiltämme allative legillemme legeillemme essive leginämme legeinämme translative legiksemme legeiksemme abessive legittämme legeittämme instructive — — comitative — legeinemme second-person plural possessor singular plural nominative leginne leginne accusative nom. leginne leginne gen. leginne genitive leginne legienne partitive legiänne legejänne inessive legissänne legeissänne elative legistänne legeistänne illative legiinne legeihinne adessive legillänne legeillänne ablative legiltänne legeiltänne allative legillenne legeillenne essive leginänne legeinänne translative legiksenne legeiksenne abessive legittänne legeittänne instructive — — comitative — legeinenne third-person possessor singular plural nominative leginsä leginsä accusative nom. leginsä leginsä gen. leginsä genitive leginsä legiensä partitive legiään legiänsä legejään legejänsä inessive legissään legissänsä legeissään legeissänsä elative legistään legistänsä legeistään legeistänsä illative legiinsä legeihinsä adessive legillään legillänsä legeillään legeillänsä ablative legiltään legiltänsä legeiltään legeiltänsä allative legilleen legillensä legeilleen legeillensä essive leginään leginänsä legeinään legeinänsä translative legikseen legiksensä legeikseen legeiksensä abessive legittään legittänsä legeittään legeittänsä instructive — — comitative — legeineen legeinensä

Icelandic

Noun

legi n

1. indefinite dative singular of leg

Ido

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈleɡi/

Noun

legi

1. plural of lego

Javanese

Romanization

legi

1. Romanization of ꦊꦒꦶ

Latin

Verb

legī

1. present passive infinitive of legō

Verb

lēgī

1. first-person singular perfect active indicative of legō

Noun

lēgī

1. dative singular of lēx

Lombard

Alternative forms

• leggi (Cremonese orthography)

Pronunciation

• (Western) IPA^(key): /ˈleːdʒ(i)/, [leːtʃ], [ˈleːdʒi]
• (Eastern) IPA^(key): /ˈleːdʒi/, [ˈledʒi]

Noun

legi

1. plural of lege

Middle English

Noun

legi

1. Alternative form of lege (“liege”)

Adjective

legi

1. Alternative form of lege (adjective)

Old Norse

Noun

legi

1. dative singular of lǫgr

Polish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlɛ.ɡi/
• Rhymes: -ɛɡi
• Syllabification: le‧gi

Noun

legi

1. inflection of lega:
   1. genitive singular
   2. nominative/accusative/vocative plural

Romanian

Pronunciation

• IPA^(key): [led͡ʒʲ]

Noun

legi f pl

1. plural of lege (“laws”)

Verb

legi

1. second-person singular present indicative of lega: you tie
2. second-person singular present subjunctive of lega