pilkata

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

pilkkaamassa

—

elative

pilkkaamasta

—

illative

pilkkaamaan

—

adessive

pilkkaamalla

—

abessive

pilkkaamatta

—

instructive

pilkkaaman

pilkattaman

4th³

verbal noun

pilkkaaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	pilkkaamaisillani	pilkkaamaisillamme
2nd	pilkkaamaisillasi	pilkkaamaisillanne
3rd	pilkkaamaisillaan pilkkaamaisillansa

Derived terms

Related terms

pilkka

Anagrams

palikat, palkita

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *pilk'at'ak, equivalent to pilkka (“mocking”) +‎ -ta. Cognates include Finnish pilkata and Estonian pilgata.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpilkɑtɑ/, [ˈpiɫkət]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈpilkɑtɑ/, [ˈpiɫɡ̊ɑd̥ɑ]
Rhymes: -ilkɑt, -ilkɑtɑ
Hyphenation: pil‧ka‧ta

Verb

pilkata

(transitive, usually atelic) to mock, to make fun of

Conjugation

Conjugation of pilkata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	pilkkaan	en pilkkaa	1st singular	oon pilkant, oon pilkannut	en oo pilkant, en oo pilkannut
2nd singular	pilkkaat	et pilkkaa	2nd singular	oot pilkant, oot pilkannut	et oo pilkant, et oo pilkannut
3rd singular	pilkkajaa	ei pilkkaa	3rd singular	ono pilkant, ono pilkannut	ei oo pilkant, ei oo pilkannut
1st plural	pilkkaamma	emmä pilkkaa	1st plural	oomma pilkanneet	emmä oo pilkanneet
2nd plural	pilkkaatta	että pilkkaa	2nd plural	ootta pilkanneet	että oo pilkanneet
3rd plural	pilkkajaat¹⁾, pilkkaavat²⁾, pilkataa	evät pilkkaa, ei pilkata	3rd plural	ovat pilkanneet	evät oo pilkanneet, ei oo pilkattu
impersonal	pilkataa	ei pilkata	impersonal	ono pilkattu	ei oo pilkattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	pilkkaisin	en pilkant, en pilkannut	1st singular	olin pilkant, olin pilkannut	en olt pilkant, en olt pilkannut
2nd singular	pilkkaisit, pilkkaist¹⁾	et pilkant, et pilkannut	2nd singular	olit pilkant, olit pilkannut	et olt pilkant, et olt pilkannut
3rd singular	pilkkais	ei pilkant, ei pilkannut	3rd singular	oli pilkant, oli pilkannut	ei olt pilkant, ei olt pilkannut
1st plural	pilkkaisimma	emmä pilkanneet	1st plural	olimma pilkanneet	emmä olleet pilkanneet
2nd plural	pilkkaisitta	että pilkanneet	2nd plural	olitta pilkanneet	että olleet pilkanneet
3rd plural	pilkkaisiit¹⁾, pilkkaisivat²⁾, pilkattii	evät pilkanneet, ei pilkattu	3rd plural	olivat pilkanneet	evät olleet pilkanneet, ei olt pilkattu
impersonal	pilkattii	ei pilkattu	impersonal	oli pilkattu	ei olt pilkattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	pilkkajaisin	en pilkkajais	1st singular	olisin pilkant, olisin pilkannut	en olis pilkant, en olis pilkannut
2nd singular	pilkkajaisit, pilkkajaist¹⁾	et pilkkajais	2nd singular	olisit pilkant, olisit pilkannut	et olis pilkant, et olis pilkannut
3rd singular	pilkkajais	ei pilkkajais	3rd singular	olis pilkant, olis pilkannut	ei olis pilkant, ei olis pilkannut
1st plural	pilkkajaisimma	emmä pilkkajais	1st plural	olisimma pilkanneet	emmä olis pilkanneet
2nd plural	pilkkajaisitta	että pilkkajais	2nd plural	olisitta pilkanneet	että olis pilkanneet
3rd plural	pilkkajaisiit¹⁾, pilkkajaisivat²⁾, pilkattais	evät pilkkajais, ei pilkattais	3rd plural	olisivat pilkanneet	evät olis pilkanneet, ei olis pilkattu
impersonal	pilkattais	ei pilkattais	impersonal	olis pilkattu	ei olis pilkattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	pilkkaa	elä pilkkaa	2nd singular	oo pilkant, oo pilkannut	elä oo pilkant, elä oo pilkannut
3rd singular	pilkatkoo	elköö pilkatko	3rd singular	olkoo pilkant, olkoo pilkannut	elköö olko pilkant, elköö olko pilkannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	pilkatkaa	elkää pilkatko	2nd plural	olkaa pilkanneet	elkää olko pilkanneet
3rd plural	pilkatkoot	elkööt pilkatko, elköö pilkattako	3rd plural	olkoot pilkanneet	elkööt olko pilkanneet, elköö olko pilkattu
impersonal	pilkattakkoo	elköö pilkattako	impersonal	olkoo pilkattu	elköö olko pilkattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	pilkannen	en pilkanne
2nd singular	pilkannet	et pilkanne
3rd singular	pilkannoo	ei pilkanne
1st plural	pilkannemma	emmä pilkanne
2nd plural	pilkannetta	että pilkanne
3rd plural	pilkannoot	evät pilkanne, ei pilkattane
impersonal	pilkattannoo	ei pilkattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		pilkata	present	pilkkaava	pilkattava
2nd	inessive	pilkatees	past	pilkant, pilkannut	pilkattu
2nd	instructive	pilkaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (pilkatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	pilkkaamaa
	inessive	pilkkaamaas
	elative	pilkkaamast
	abessive	pilkkaamata
4th	nominative	pilkkaamiin
	partitive	pilkkaamista, pilkkaamist

Synonyms

narrata, braakkia

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 407

pilkata

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

References