renki

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish dräng, from Old Norse drengr, from Proto-Germanic *drangijaz. Sense 2 is inspired by Norwegian dreng (“a boy, lad”). Attested since the time of Mikael Agricola (16th century), originally as trenki.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈreŋki/, [ˈre̞ŋk̟i]
• Rhymes: -eŋki
• Hyphenation^(key): ren‧ki

Noun

renki

1. (chiefly historical) farmhand, farmboy

   Synonym: maataloustyöntekijä

2. (obsolete, Lapland) a boychild (term of endearment "own son")

Declension

Inflection of renki (Kotus type 5*G/risti, nk-ng gradation)
nominative		renki	rengit
genitive		rengin	renkien
partitive		renkiä	renkejä
illative		renkiin	renkeihin
		singular	plural
nominative		renki	rengit
accusative	nom.	renki	rengit
	gen.	rengin
genitive		rengin	renkien
partitive		renkiä	renkejä
inessive		rengissä	rengeissä
elative		rengistä	rengeistä
illative		renkiin	renkeihin
adessive		rengillä	rengeillä
ablative		rengiltä	rengeiltä
allative		rengille	rengeille
essive		renkinä	renkeinä
translative		rengiksi	rengeiksi
abessive		rengittä	rengeittä
instructive		—	rengein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of renki (Kotus type 5*G/risti, nk-ng gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative renkini renkini accusative nom. renkini renkini gen. renkini genitive renkini renkieni partitive renkiäni renkejäni inessive rengissäni rengeissäni elative rengistäni rengeistäni illative renkiini renkeihini adessive rengilläni rengeilläni ablative rengiltäni rengeiltäni allative rengilleni rengeilleni essive renkinäni renkeinäni translative rengikseni rengeikseni abessive rengittäni rengeittäni instructive — — comitative — renkeineni second-person singular possessor singular plural nominative renkisi renkisi accusative nom. renkisi renkisi gen. renkisi genitive renkisi renkiesi partitive renkiäsi renkejäsi inessive rengissäsi rengeissäsi elative rengistäsi rengeistäsi illative renkiisi renkeihisi adessive rengilläsi rengeilläsi ablative rengiltäsi rengeiltäsi allative rengillesi rengeillesi essive renkinäsi renkeinäsi translative rengiksesi rengeiksesi abessive rengittäsi rengeittäsi instructive — — comitative — renkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative renkimme renkimme accusative nom. renkimme renkimme gen. renkimme genitive renkimme renkiemme partitive renkiämme renkejämme inessive rengissämme rengeissämme elative rengistämme rengeistämme illative renkiimme renkeihimme adessive rengillämme rengeillämme ablative rengiltämme rengeiltämme allative rengillemme rengeillemme essive renkinämme renkeinämme translative rengiksemme rengeiksemme abessive rengittämme rengeittämme instructive — — comitative — renkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative renkinne renkinne accusative nom. renkinne renkinne gen. renkinne genitive renkinne renkienne partitive renkiänne renkejänne inessive rengissänne rengeissänne elative rengistänne rengeistänne illative renkiinne renkeihinne adessive rengillänne rengeillänne ablative rengiltänne rengeiltänne allative rengillenne rengeillenne essive renkinänne renkeinänne translative rengiksenne rengeiksenne abessive rengittänne rengeittänne instructive — — comitative — renkeinenne third-person possessor singular plural nominative renkinsä renkinsä accusative nom. renkinsä renkinsä gen. renkinsä genitive renkinsä renkiensä partitive renkiään renkiänsä renkejään renkejänsä inessive rengissään rengissänsä rengeissään rengeissänsä elative rengistään rengistänsä rengeistään rengeistänsä illative renkiinsä renkeihinsä adessive rengillään rengillänsä rengeillään rengeillänsä ablative rengiltään rengiltänsä rengeiltään rengeiltänsä allative rengilleen rengillensä rengeilleen rengeillensä essive renkinään renkinänsä renkeinään renkeinänsä translative rengikseen rengiksensä rengeikseen rengeiksensä abessive rengittään rengittänsä rengeittään rengeittänsä instructive — — comitative — renkeineen renkeinensä

Derived terms

compounds

• isäntärenki
• kenkärenki
• palkkarenki
• renginkaappi
• renkitupa
• ryssänrenki
• saapasrenki
• taksirenki

 

Descendants

• → Ingrian: trenki (from older trenki)

References

• Häkkinen, Kaisa (2013). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: Sanoma Pro OY. →ISBN.

Further reading

• “renki”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• Erkin, kerin, kerni, rekin

Karelian

Etymology

Borrowed from Swedish dräng, from Old Norse drengr.

Noun

renki (genitive [please provide], partitive [please provide])

1. farmhand

Lithuanian

Verb

renki

1. second-person singular present of rinkti