sävelmä
Finnish
editEtymology
editsävel + -lmä. First attested in 1881.
Pronunciation
editNoun
editsävelmä
Declension
editInflection of sävelmä (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | sävelmä | sävelmät | |
genitive | sävelmän | sävelmien | |
partitive | sävelmää | sävelmiä | |
illative | sävelmään | sävelmiin | |
singular | plural | ||
nominative | sävelmä | sävelmät | |
accusative | nom. | sävelmä | sävelmät |
gen. | sävelmän | ||
genitive | sävelmän | sävelmien sävelmäin rare | |
partitive | sävelmää | sävelmiä | |
inessive | sävelmässä | sävelmissä | |
elative | sävelmästä | sävelmistä | |
illative | sävelmään | sävelmiin | |
adessive | sävelmällä | sävelmillä | |
ablative | sävelmältä | sävelmiltä | |
allative | sävelmälle | sävelmille | |
essive | sävelmänä | sävelminä | |
translative | sävelmäksi | sävelmiksi | |
abessive | sävelmättä | sävelmittä | |
instructive | — | sävelmin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
editcompounds
Further reading
edit- “sävelmä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03