Ingrian

edit
 
Kardiona ono soittu.

Etymology 1

edit

From soittaa (to play) +‎ -u.

Pronunciation

edit

Noun

edit

soittu

  1. musical instrument
Declension
edit
Declension of soittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative soittu soitut
genitive soitun soittuin, soittuloin
partitive soittua soittuja, soittuloja
illative soittuu soittui, soittuloihe
inessive soituus soituis, soittulois
elative soitust soituist, soittuloist
allative soitulle soituille, soittuloille
adessive soituul soituil, soittuloil
ablative soitult soituilt, soittuloilt
translative soituks soituiks, soittuloiks
essive soittunna, soittuun soittuinna, soittuloinna, soittuin, soittuloin
exessive1) soittunt soittuint, soittuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
Derived terms
edit

Etymology 2

edit

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

edit

Participle

edit

soittu

  1. past passive participle of sottia
Declension
edit
Declension of soittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative soittu soitut
genitive soitun soittuin, soittuloin
partitive soittua soittuja, soittuloja
illative soittuu soittui, soittuloihe
inessive soituus soituis, soittulois
elative soitust soituist, soittuloist
allative soitulle soituille, soittuloille
adessive soituul soituil, soittuloil
ablative soitult soituilt, soittuloilt
translative soituks soituiks, soittuloiks
essive soittunna, soittuun soittuinna, soittuloinna, soittuin, soittuloin
exessive1) soittunt soittuint, soittuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

edit
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 536
  NODES
see 1