sotasoittu

Ingrian

Etymology

From sota (“war”) +‎ soittu (“instrument”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsotɑˌsoi̯tːu/, [ˈs̠o̞tɑˌs̠o̞i̯tːŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsotɑˌsoi̯tːu/, [ˈʃo̞d̥ɑˌʃo̞i̯tːu]
• Rhymes: -oi̯tːu
• Hyphenation: so‧ta‧soit‧tu

Noun

sotasoittu

1. war-horn
   • 1916, Volmari Porkka, quoting Natelia, “1387. Soikkola, Mäkkylä, III256”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 90-91:

     Sotasoitun soittajaksi, // Elä mää ettee muista.

     As the player of the war-horn, // Don't go in front of others.

Declension

Declension of sotasoittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	sotasoittu	sotasoitut
genitive	sotasoitun	sotasoittuin, sotasoittuloin
partitive	sotasoittua	sotasoittuja, sotasoittuloja
illative	sotasoittuu	sotasoittui, sotasoittuloihe
inessive	sotasoituus	sotasoituis, sotasoittulois
elative	sotasoitust	sotasoituist, sotasoittuloist
allative	sotasoitulle	sotasoituille, sotasoittuloille
adessive	sotasoituul	sotasoituil, sotasoittuloil
ablative	sotasoitult	sotasoituilt, sotasoittuloilt
translative	sotasoituks	sotasoituiks, sotasoittuloiks
essive	sotasoittunna, sotasoittuun	sotasoittuinna, sotasoittuloinna, sotasoittuin, sotasoittuloin
exessive1)	sotasoittunt	sotasoittuint, sotasoittuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.