tiima
Finnish
editEtymology
editBorrowed from Old Swedish tīme.
Pronunciation
editNoun
edittiima (archaic)
Declension
editInflection of tiima (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | tiima | tiimat | |
genitive | tiiman | tiimojen | |
partitive | tiimaa | tiimoja | |
illative | tiimaan | tiimoihin | |
singular | plural | ||
nominative | tiima | tiimat | |
accusative | nom. | tiima | tiimat |
gen. | tiiman | ||
genitive | tiiman | tiimojen tiimain rare | |
partitive | tiimaa | tiimoja | |
inessive | tiimassa | tiimoissa | |
elative | tiimasta | tiimoista | |
illative | tiimaan | tiimoihin | |
adessive | tiimalla | tiimoilla | |
ablative | tiimalta | tiimoilta | |
allative | tiimalle | tiimoille | |
essive | tiimana | tiimoina | |
translative | tiimaksi | tiimoiksi | |
abessive | tiimatta | tiimoitta | |
instructive | — | tiimoin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
editcompounds
Further reading
edit- “tiima”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03