urokka

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian урок (urok).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈurokːɑ/, [ˈuro̞kː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈurokːɑ/, [ˈuro̞kːɑ]
• Rhymes: -urokː, -urokːɑ
• Hyphenation: u‧rok‧ka

Noun

urokka

1. lesson
   • 1937, N. Iljin, Iƶoran Keelen Programma Alkușkoulua vart‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:

     Tuntaa urokan aikanna kuunnella veerasta juttoa, kyssyä juttovooroja, tehä oikii lyhyt ilmoitus, läkkäämys.

     To learn during the lesson to listen to an unfamiliar conversation, ask figures of speech, make a very short announcement, story.

   • 2000, N. D. Põder, Куйта мие опписин лукема [How I learned to read]:

     Суомекси энебы ей оллуд ӥхтыки урокка.

     Suomeksi enebõ ei ollud yhtõki urokka.

     There was not one more lesson in Finnish.

2. (in the plural) homework
   • 1936, V. I. Junus, N. A. Iljin, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 18:

     Tyttö lukkoo kirjaa, a poika kirjuttaa urokkoja.

     The girl is reading a book, and the boy is writing homework.

Declension

Declension of urokka (type 3/kana, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	urokka	urokat
genitive	urokan	urokkoin
partitive	urokkaa	urokkoja
illative	urokkaa	urokkoihe
inessive	urokaas	urokois
elative	urokast	urokoist
allative	urokalle	urokoille
adessive	urokaal	urokoil
ablative	urokalt	urokoilt
translative	urokaks	urokoiks
essive	urokkanna, urokkaan	urokkoinna, urokkoin
exessive1)	urokkant	urokkoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (lesson): läksy