vanhentua

Finnish

Etymology

vanhentaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnhentuɑˣ/, [ˈʋɑ̝nhe̞n̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): van‧hen‧tua

Verb

vanhentua

1. (intransitive) To become old, to grow old, age
2. (intransitive) To expire

   Luottokorttini vanhentuu elokuun viimeisenä päivänä.

   My credit card expires on the last day of August.

Conjugation

Inflection of vanhentua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhennun	en vanhennu	1st sing.	olen vanhentunut	en ole vanhentunut
2nd sing.		vanhennut	et vanhennu	2nd sing.	olet vanhentunut	et ole vanhentunut
3rd sing.		vanhentuu	ei vanhennu	3rd sing.	on vanhentunut	ei ole vanhentunut
1st plur.		vanhennumme	emme vanhennu	1st plur.	olemme vanhentuneet	emme ole vanhentuneet
2nd plur.		vanhennutte	ette vanhennu	2nd plur.	olette vanhentuneet	ette ole vanhentuneet
3rd plur.		vanhentuvat	eivät vanhennu	3rd plur.	ovat vanhentuneet	eivät ole vanhentuneet
passive		vanhennutaan	ei vanhennuta	passive	on vanhennuttu	ei ole vanhennuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhennuin	en vanhentunut	1st sing.	olin vanhentunut	en ollut vanhentunut
2nd sing.		vanhennuit	et vanhentunut	2nd sing.	olit vanhentunut	et ollut vanhentunut
3rd sing.		vanhentui	ei vanhentunut	3rd sing.	oli vanhentunut	ei ollut vanhentunut
1st plur.		vanhennuimme	emme vanhentuneet	1st plur.	olimme vanhentuneet	emme olleet vanhentuneet
2nd plur.		vanhennuitte	ette vanhentuneet	2nd plur.	olitte vanhentuneet	ette olleet vanhentuneet
3rd plur.		vanhentuivat	eivät vanhentuneet	3rd plur.	olivat vanhentuneet	eivät olleet vanhentuneet
passive		vanhennuttiin	ei vanhennuttu	passive	oli vanhennuttu	ei ollut vanhennuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhentuisin	en vanhentuisi	1st sing.	olisin vanhentunut	en olisi vanhentunut
2nd sing.		vanhentuisit	et vanhentuisi	2nd sing.	olisit vanhentunut	et olisi vanhentunut
3rd sing.		vanhentuisi	ei vanhentuisi	3rd sing.	olisi vanhentunut	ei olisi vanhentunut
1st plur.		vanhentuisimme	emme vanhentuisi	1st plur.	olisimme vanhentuneet	emme olisi vanhentuneet
2nd plur.		vanhentuisitte	ette vanhentuisi	2nd plur.	olisitte vanhentuneet	ette olisi vanhentuneet
3rd plur.		vanhentuisivat	eivät vanhentuisi	3rd plur.	olisivat vanhentuneet	eivät olisi vanhentuneet
passive		vanhennuttaisiin	ei vanhennuttaisi	passive	olisi vanhennuttu	ei olisi vanhennuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vanhennu	älä vanhennu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vanhentukoon	älköön vanhentuko	3rd sing.	olkoon vanhentunut	älköön olko vanhentunut
1st plur.		vanhentukaamme	älkäämme vanhentuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vanhentukaa	älkää vanhentuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vanhentukoot	älkööt vanhentuko	3rd plur.	olkoot vanhentuneet	älkööt olko vanhentuneet
passive		vanhennuttakoon	älköön vanhennuttako	passive	olkoon vanhennuttu	älköön olko vanhennuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhentunen	en vanhentune	1st sing.	lienen vanhentunut	en liene vanhentunut
2nd sing.		vanhentunet	et vanhentune	2nd sing.	lienet vanhentunut	et liene vanhentunut
3rd sing.		vanhentunee	ei vanhentune	3rd sing.	lienee vanhentunut	ei liene vanhentunut
1st plur.		vanhentunemme	emme vanhentune	1st plur.	lienemme vanhentuneet	emme liene vanhentuneet
2nd plur.		vanhentunette	ette vanhentune	2nd plur.	lienette vanhentuneet	ette liene vanhentuneet
3rd plur.		vanhentunevat	eivät vanhentune	3rd plur.	lienevät vanhentuneet	eivät liene vanhentuneet
passive		vanhennuttaneen	ei vanhennuttane	passive	lienee vanhennuttu	ei liene vanhennuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vanhentua		present	vanhentuva	vanhennuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhentuakseni vanhentuaksemme 2nd vanhentuaksesi vanhentuaksenne 3rd vanhentuakseen vanhentuaksensa		past	vanhentunut	vanhennuttu
2nd	inessive2	vanhentuessa	vanhennuttaessa	agent4	vanhentuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhentuessani vanhentuessamme 2nd vanhentuessasi vanhentuessanne 3rd vanhentuessaan vanhentuessansa		negative	vanhentumaton
	instructive	vanhentuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vanhentumassa	—
	elative	vanhentumasta	—
	illative	vanhentumaan	—
	adessive	vanhentumalla	—
	abessive	vanhentumatta	—
	instructive	vanhentuman	vanhennuttaman
4th3	verbal noun	vanhentuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhentumaisillani vanhentumaisillamme 2nd vanhentumaisillasi vanhentumaisillanne 3rd vanhentumaisillaan vanhentumaisillansa

Derived terms

• vanhentuminen

 

Further reading

• “vanhentua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From vanhentaa (“to make older”) +‎ -ua. Akin to Finnish vanhentua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnentuɑ/, [ˈʋɑne̞nˌtuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnhentuɑ/, [ˈʋɑnhe̞nˌd̥uɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: van‧hen‧tu‧a

Verb

vanhentua

1. Synonym of vanhoittua

Conjugation

Conjugation of vanhentua (type 1/ampua, nt-nn gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhennun	en vanhennu	1st singular	oon vanhentunt, oon vanhentunut	en oo vanhentunt, en oo vanhentunut
2nd singular	vanhennut	et vanhennu	2nd singular	oot vanhentunt, oot vanhentunut	et oo vanhentunt, et oo vanhentunut
3rd singular	vanhentuu	ei vanhennu	3rd singular	ono vanhentunt, ono vanhentunut	ei oo vanhentunt, ei oo vanhentunut
1st plural	vanhennumma	emmä vanhennu	1st plural	oomma vanhentunneet	emmä oo vanhentunneet
2nd plural	vanhennutta	että vanhennu	2nd plural	ootta vanhentunneet	että oo vanhentunneet
3rd plural	vanhentuut1), vanhentuvat2), vanhennuttaa	evät vanhennu, ei vanhennuta	3rd plural	ovat vanhentunneet	evät oo vanhentunneet, ei oo vanhennuttu
impersonal	vanhennuttaa	ei vanhennuta	impersonal	ono vanhennuttu	ei oo vanhennuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhennuin	en vanhentunt, en vanhentunut	1st singular	olin vanhentunt, olin vanhentunut	en olt vanhentunt, en olt vanhentunut
2nd singular	vanhennuit	et vanhentunt, et vanhentunut	2nd singular	olit vanhentunt, olit vanhentunut	et olt vanhentunt, et olt vanhentunut
3rd singular	vanhentui	ei vanhentunt, ei vanhentunut	3rd singular	oli vanhentunt, oli vanhentunut	ei olt vanhentunt, ei olt vanhentunut
1st plural	vanhennuimma	emmä vanhentunneet	1st plural	olimma vanhentunneet	emmä olleet vanhentunneet
2nd plural	vanhennuitta	että vanhentunneet	2nd plural	olitta vanhentunneet	että olleet vanhentunneet
3rd plural	vanhentuit1), vanhentuivat2), vanhennuttii	evät vanhentunneet, ei vanhennuttu	3rd plural	olivat vanhentunneet	evät olleet vanhentunneet, ei olt vanhennuttu
impersonal	vanhennuttii	ei vanhennuttu	impersonal	oli vanhennuttu	ei olt vanhennuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhentuisin	en vanhentuis	1st singular	olisin vanhentunt, olisin vanhentunut	en olis vanhentunt, en olis vanhentunut
2nd singular	vanhentuisit, vanhentuist1)	et vanhentuis	2nd singular	olisit vanhentunt, olisit vanhentunut	et olis vanhentunt, et olis vanhentunut
3rd singular	vanhentuis	ei vanhentuis	3rd singular	olis vanhentunt, olis vanhentunut	ei olis vanhentunt, ei olis vanhentunut
1st plural	vanhentuisimma	emmä vanhentuis	1st plural	olisimma vanhentunneet	emmä olis vanhentunneet
2nd plural	vanhentuisitta	että vanhentuis	2nd plural	olisitta vanhentunneet	että olis vanhentunneet
3rd plural	vanhentuisiit1), vanhentuisivat2), vanhennuttais	evät vanhentuis, ei vanhennuttais	3rd plural	olisivat vanhentunneet	evät olis vanhentunneet, ei olis vanhennuttu
impersonal	vanhennuttais	ei vanhennuttais	impersonal	olis vanhennuttu	ei olis vanhennuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vanhennu	elä vanhennu	2nd singular	oo vanhentunt, oo vanhentunut	elä oo vanhentunt, elä oo vanhentunut
3rd singular	vanhentukkoo	elköö vanhentuko	3rd singular	olkoo vanhentunt, olkoo vanhentunut	elköö olko vanhentunt, elköö olko vanhentunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vanhentukkaa	elkää vanhentuko	2nd plural	olkaa vanhentunneet	elkää olko vanhentunneet
3rd plural	vanhentukkoot	elkööt vanhentuko, elköö vanhennuttako	3rd plural	olkoot vanhentunneet	elkööt olko vanhentunneet, elköö olko vanhennuttu
impersonal	vanhennuttakoo	elköö vanhennuttako	impersonal	olkoo vanhennuttu	elköö olko vanhennuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vanhentunen	en vanhentune
2nd singular	vanhentunet	et vanhentune
3rd singular	vanhentunnoo	ei vanhentune
1st plural	vanhentunemma	emmä vanhentune
2nd plural	vanhentunetta	että vanhentune
3rd plural	vanhentunnoot	evät vanhentune, ei vanhennuttane
impersonal	vanhennuttanoo	ei vanhennuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vanhentua	present	vanhentuva	vanhennuttava
2nd	inessive	vanhentues	past	vanhentunt, vanhentunut	vanhennuttu
	instructive	vanhentuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vanhentukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vanhentummaa
	inessive	vanhentumas
	elative	vanhentumast
	abessive	vanhentumata
4th	nominative	vanhentumiin
	partitive	vanhentumista, vanhentumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638