vihko

See also: Vihko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vihko (“bundle”), borrowed from Proto-Germanic *wiskō, *wiskaz (“bundle of hay”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋihko/, [ˈʋiçko̞]
• Rhymes: -ihko
• Hyphenation^(key): vih‧ko

Noun

vihko

1. notebook
2. block (set of sheets joined together)
3. (archaic) bundle, bunch

Declension

Inflection of vihko (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation)
nominative		vihko	vihot
genitive		vihon	vihkojen
partitive		vihkoa	vihkoja
illative		vihkoon	vihkoihin
		singular	plural
nominative		vihko	vihot
accusative	nom.	vihko	vihot
	gen.	vihon
genitive		vihon	vihkojen
partitive		vihkoa	vihkoja
inessive		vihossa	vihoissa
elative		vihosta	vihoista
illative		vihkoon	vihkoihin
adessive		viholla	vihoilla
ablative		viholta	vihoilta
allative		viholle	vihoille
essive		vihkona	vihkoina
translative		vihoksi	vihoiksi
abessive		vihotta	vihoitta
instructive		—	vihoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vihko (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vihkoni vihkoni accusative nom. vihkoni vihkoni gen. vihkoni genitive vihkoni vihkojeni partitive vihkoani vihkojani inessive vihossani vihoissani elative vihostani vihoistani illative vihkooni vihkoihini adessive vihollani vihoillani ablative viholtani vihoiltani allative viholleni vihoilleni essive vihkonani vihkoinani translative vihokseni vihoikseni abessive vihottani vihoittani instructive — — comitative — vihkoineni second-person singular possessor singular plural nominative vihkosi vihkosi accusative nom. vihkosi vihkosi gen. vihkosi genitive vihkosi vihkojesi partitive vihkoasi vihkojasi inessive vihossasi vihoissasi elative vihostasi vihoistasi illative vihkoosi vihkoihisi adessive vihollasi vihoillasi ablative viholtasi vihoiltasi allative vihollesi vihoillesi essive vihkonasi vihkoinasi translative vihoksesi vihoiksesi abessive vihottasi vihoittasi instructive — — comitative — vihkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative vihkomme vihkomme accusative nom. vihkomme vihkomme gen. vihkomme genitive vihkomme vihkojemme partitive vihkoamme vihkojamme inessive vihossamme vihoissamme elative vihostamme vihoistamme illative vihkoomme vihkoihimme adessive vihollamme vihoillamme ablative viholtamme vihoiltamme allative vihollemme vihoillemme essive vihkonamme vihkoinamme translative vihoksemme vihoiksemme abessive vihottamme vihoittamme instructive — — comitative — vihkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative vihkonne vihkonne accusative nom. vihkonne vihkonne gen. vihkonne genitive vihkonne vihkojenne partitive vihkoanne vihkojanne inessive vihossanne vihoissanne elative vihostanne vihoistanne illative vihkoonne vihkoihinne adessive vihollanne vihoillanne ablative viholtanne vihoiltanne allative vihollenne vihoillenne essive vihkonanne vihkoinanne translative vihoksenne vihoiksenne abessive vihottanne vihoittanne instructive — — comitative — vihkoinenne third-person possessor singular plural nominative vihkonsa vihkonsa accusative nom. vihkonsa vihkonsa gen. vihkonsa genitive vihkonsa vihkojensa partitive vihkoaan vihkoansa vihkojaan vihkojansa inessive vihossaan vihossansa vihoissaan vihoissansa elative vihostaan vihostansa vihoistaan vihoistansa illative vihkoonsa vihkoihinsa adessive vihollaan vihollansa vihoillaan vihoillansa ablative viholtaan viholtansa vihoiltaan vihoiltansa allative viholleen vihollensa vihoilleen vihoillensa essive vihkonaan vihkonansa vihkoinaan vihkoinansa translative vihokseen vihoksensa vihoikseen vihoiksensa abessive vihottaan vihottansa vihoittaan vihoittansa instructive — — comitative — vihkoineen vihkoinensa

Inflection of vihko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		vihko	vihkot
genitive		vihkon	vihkojen
partitive		vihkoa	vihkoja
illative		vihkoon	vihkoihin
		singular	plural
nominative		vihko	vihkot
accusative	nom.	vihko	vihkot
	gen.	vihkon
genitive		vihkon	vihkojen
partitive		vihkoa	vihkoja
inessive		vihkossa	vihkoissa
elative		vihkosta	vihkoista
illative		vihkoon	vihkoihin
adessive		vihkolla	vihkoilla
ablative		vihkolta	vihkoilta
allative		vihkolle	vihkoille
essive		vihkona	vihkoina
translative		vihkoksi	vihkoiksi
abessive		vihkotta	vihkoitta
instructive		—	vihkoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vihko (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vihkoni vihkoni accusative nom. vihkoni vihkoni gen. vihkoni genitive vihkoni vihkojeni partitive vihkoani vihkojani inessive vihkossani vihkoissani elative vihkostani vihkoistani illative vihkooni vihkoihini adessive vihkollani vihkoillani ablative vihkoltani vihkoiltani allative vihkolleni vihkoilleni essive vihkonani vihkoinani translative vihkokseni vihkoikseni abessive vihkottani vihkoittani instructive — — comitative — vihkoineni second-person singular possessor singular plural nominative vihkosi vihkosi accusative nom. vihkosi vihkosi gen. vihkosi genitive vihkosi vihkojesi partitive vihkoasi vihkojasi inessive vihkossasi vihkoissasi elative vihkostasi vihkoistasi illative vihkoosi vihkoihisi adessive vihkollasi vihkoillasi ablative vihkoltasi vihkoiltasi allative vihkollesi vihkoillesi essive vihkonasi vihkoinasi translative vihkoksesi vihkoiksesi abessive vihkottasi vihkoittasi instructive — — comitative — vihkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative vihkomme vihkomme accusative nom. vihkomme vihkomme gen. vihkomme genitive vihkomme vihkojemme partitive vihkoamme vihkojamme inessive vihkossamme vihkoissamme elative vihkostamme vihkoistamme illative vihkoomme vihkoihimme adessive vihkollamme vihkoillamme ablative vihkoltamme vihkoiltamme allative vihkollemme vihkoillemme essive vihkonamme vihkoinamme translative vihkoksemme vihkoiksemme abessive vihkottamme vihkoittamme instructive — — comitative — vihkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative vihkonne vihkonne accusative nom. vihkonne vihkonne gen. vihkonne genitive vihkonne vihkojenne partitive vihkoanne vihkojanne inessive vihkossanne vihkoissanne elative vihkostanne vihkoistanne illative vihkoonne vihkoihinne adessive vihkollanne vihkoillanne ablative vihkoltanne vihkoiltanne allative vihkollenne vihkoillenne essive vihkonanne vihkoinanne translative vihkoksenne vihkoiksenne abessive vihkottanne vihkoittanne instructive — — comitative — vihkoinenne third-person possessor singular plural nominative vihkonsa vihkonsa accusative nom. vihkonsa vihkonsa gen. vihkonsa genitive vihkonsa vihkojensa partitive vihkoaan vihkoansa vihkojaan vihkojansa inessive vihkossaan vihkossansa vihkoissaan vihkoissansa elative vihkostaan vihkostansa vihkoistaan vihkoistansa illative vihkoonsa vihkoihinsa adessive vihkollaan vihkollansa vihkoillaan vihkoillansa ablative vihkoltaan vihkoltansa vihkoiltaan vihkoiltansa allative vihkolleen vihkollensa vihkoilleen vihkoillensa essive vihkonaan vihkonansa vihkoinaan vihkoinansa translative vihkokseen vihkoksensa vihkoikseen vihkoiksensa abessive vihkottaan vihkottansa vihkoittaan vihkoittansa instructive — — comitative — vihkoineen vihkoinensa

Derived terms

• vihkoittain
• vihkollinen
• vihkonen
• vihoittain

 

compounds

• arkkivihko
• asiakirjavihko
• harjoitusvihko
• kirjanpitovihko
• kirjoitusvihko
• kuittivihko
• kukkavihko
• kuponkivihko
• morsiusvihko
• muistivihko
• nuottivihko
• opasvihko
• poissaolovihko
• reissuvihko
• šekkivihko
• sekkivihko
• shekkivihko

 

Further reading

• “vihko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• vohki

Ingrian

Vihko (1).

Etymology

From Proto-Finnic *vihko. Cognates include Finnish vihko and Estonian vihk.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋihko/, [ˈʋixkŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋihko/, [ˈʋixko̞]
• Rhymes: -ihko
• Hyphenation: vih‧ko

Noun

vihko

1. loofah (bathing tool)
2. bundle, sheaf (of grain)

Declension

Declension of vihko (type 4/koivu, k- gradation)
	singular	plural
nominative	vihko	vihot
genitive	vihon	vihkoin, vihkoloin
partitive	vihkoa	vihkoja, vihkoloja
illative	vihkoo	vihkoi, vihkoloihe
inessive	vihos	vihois, vihkolois
elative	vihost	vihoist, vihkoloist
allative	viholle	vihoille, vihkoloille
adessive	vihol	vihoil, vihkoloil
ablative	viholt	vihoilt, vihkoloilt
translative	vihoks	vihoiks, vihkoloiks
essive	vihkonna, vihkoon	vihkoinna, vihkoloinna, vihkoin, vihkoloin
exessive1)	vihkont	vihkoint, vihkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (sheaf): kupo, lyhe

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 665

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *vihko.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈvihko/, [ˈvʲixko]
• Rhymes: -ihko
• Hyphenation: vih‧ko

Noun

vihko

1. bundle, sheaf (of grain, flax)

Inflection

Declension of vihko (type II/võrkko, hk-hg gradation)
	singular	plural
nominative	vihko	vihgod
genitive	vihgo	vihkojõ, vihkoi
partitive	vihkoa	vihkoitõ, vihkoi
illative	vihkosõ, vihko	vihkoisõ
inessive	vihgoz	vihkoiz
elative	vihgossõ	vihkoissõ
allative	vihgolõ	vihkoilõ
adessive	vihgollõ	vihkoillõ
ablative	vihgoltõ	vihkoiltõ
translative	vihgossi	vihkoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “vihko”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn