viime

Finnish

Etymology

Derived from Proto-Finnic *viimä- (whence also viimeinen (“last”)), from Proto-Finno-Ugric *wiŋe-mä (same root *wiŋe as in viipyä (“to stay”)). The final vowel may be by analogy with viimein, viimeinen (note however the dialectal viimi, also found in Karelian viimi).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiːme/, [ˈʋiːme̞]
• IPA^(key): /ˈʋiːmeˣ/, [ˈʋiːme̞(ʔ)] (now rare)
• Rhymes: -iːme
• Hyphenation^(key): vii‧me

Adjective

viime (not comparable, indeclinable, only used attributively)

1. last, past (most recent, last so far)

   Synonym: edellinen

   viime vuonna ― last year

   viime kesänä ― last summer

2. (chiefly in idioms) last, dying

   Synonyms: see viimeinen

   viime henkäys ― last breath

   viime hetki ― last moment

   Päivänvalon viime hetkinä huomasin purjeen horisontissa.

   In the dying moments of daylight I glimpsed a sail on the horizon.

Usage notes

• (last, past): viime is practically always relative to the present moment, and edellinen is used when the one preceding a past, future, or hypothetical instance is intended.

Declension

Indeclinable

Derived terms

• viimeaikainen
• viimein
• viimeinen
• viimejouluinen
• viimekertainen
• viimeksi
• viimekätinen
• viimemainittu
• viimepyhäinen
• viimesijainen
• viimevuotinen
• viimeöinen

 

Further reading

• “viime”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04