villi

See also: Villi

English

Noun

villi

1. plural of villus

Finnish

Etymology

Borrowed from Old Swedish viller.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilːi/, [ˈʋilːi]
• Rhymes: -ilːi
• Hyphenation^(key): vil‧li

Adjective

villi (comparative villimpi, superlative villein)

1. wild
2. savage
3. feral (wild, untamed, especially of domesticated animals having returned to the wild)
4. wildcat (unauthorized)

   Juutalaiset siirtolaiset ovat pystyttäneet uusia villejä siirtokuntia Länsirannan mäkien päälle.

   Jewish settlers have been putting up new wildcat outposts on hilltops in the West Bank.

5. far-fetched (not likely; difficult to believe)

   Hänellä on paljon villejä ideoita rahan ansaitsemiseksi.

   He is full of far-fetched ideas to make money.

Declension

Inflection of villi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		villi	villit
genitive		villin	villien
partitive		villiä	villejä
illative		villiin	villeihin
		singular	plural
nominative		villi	villit
accusative	nom.	villi	villit
	gen.	villin
genitive		villin	villien
partitive		villiä	villejä
inessive		villissä	villeissä
elative		villistä	villeistä
illative		villiin	villeihin
adessive		villillä	villeillä
ablative		villiltä	villeiltä
allative		villille	villeille
essive		villinä	villeinä
translative		villiksi	villeiksi
abessive		villittä	villeittä
instructive		—	villein
comitative		—	villeine

Possessive forms of villi (Kotus type 5/risti, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative villini villini accusative nom. villini villini gen. villini genitive villini villieni partitive villiäni villejäni inessive villissäni villeissäni elative villistäni villeistäni illative villiini villeihini adessive villilläni villeilläni ablative villiltäni villeiltäni allative villilleni villeilleni essive villinäni villeinäni translative villikseni villeikseni abessive villittäni villeittäni instructive — — comitative — villeineni second-person singular possessor singular plural nominative villisi villisi accusative nom. villisi villisi gen. villisi genitive villisi villiesi partitive villiäsi villejäsi inessive villissäsi villeissäsi elative villistäsi villeistäsi illative villiisi villeihisi adessive villilläsi villeilläsi ablative villiltäsi villeiltäsi allative villillesi villeillesi essive villinäsi villeinäsi translative villiksesi villeiksesi abessive villittäsi villeittäsi instructive — — comitative — villeinesi first-person plural possessor singular plural nominative villimme villimme accusative nom. villimme villimme gen. villimme genitive villimme villiemme partitive villiämme villejämme inessive villissämme villeissämme elative villistämme villeistämme illative villiimme villeihimme adessive villillämme villeillämme ablative villiltämme villeiltämme allative villillemme villeillemme essive villinämme villeinämme translative villiksemme villeiksemme abessive villittämme villeittämme instructive — — comitative — villeinemme second-person plural possessor singular plural nominative villinne villinne accusative nom. villinne villinne gen. villinne genitive villinne villienne partitive villiänne villejänne inessive villissänne villeissänne elative villistänne villeistänne illative villiinne villeihinne adessive villillänne villeillänne ablative villiltänne villeiltänne allative villillenne villeillenne essive villinänne villeinänne translative villiksenne villeiksenne abessive villittänne villeittänne instructive — — comitative — villeinenne third-person possessor singular plural nominative villinsä villinsä accusative nom. villinsä villinsä gen. villinsä genitive villinsä villiensä partitive villiään villiänsä villejään villejänsä inessive villissään villissänsä villeissään villeissänsä elative villistään villistänsä villeistään villeistänsä illative villiinsä villeihinsä adessive villillään villillänsä villeillään villeillänsä ablative villiltään villiltänsä villeiltään villeiltänsä allative villilleen villillensä villeilleen villeillensä essive villinään villinänsä villeinään villeinänsä translative villikseen villiksensä villeikseen villeiksensä abessive villittään villittänsä villeittään villeittänsä instructive — — comitative — villeineen villeinensä

Synonyms

• (feral): villiintynyt
• (wildcat): luvaton
• (far-fetched): uskomaton

Derived terms

• villeys
• Villi länsi
• villiintyä
• villikko
• villisti
• villitä
• villiys
• villiytyä

 

compounds

• aasianvilliaasi
• puolivilli
• viikkovilli
• villiaasi
• villiartisokka
• villieläin
• villihanhi
• villihevonen
• villihiivaolut
• villi-ihminen
• villikaali
• villikala
• villikaniini
• villikarju
• villikaura
• villikissa
• villilapsi
• villilintu
• villimehiläinen
• villiminkki
• villiomena
• villipeto
• villipeura
• villiporkkana
• villiriisi
• villirucola
• villirukola
• villiruoka
• villiruusu
• villisika
• villisilkki
• villivarsa
• villivehnä
• villivihannes
• villiviini
• villivuohi
• villiyrtti

 

Descendants

• → Ingrian: villi

Noun

villi

1. (archaic, now derogatory) Ellipsis of villi-ihminen (“savage”).

Declension

Inflection of villi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		villi	villit
genitive		villin	villien
partitive		villiä	villejä
illative		villiin	villeihin
		singular	plural
nominative		villi	villit
accusative	nom.	villi	villit
	gen.	villin
genitive		villin	villien
partitive		villiä	villejä
inessive		villissä	villeissä
elative		villistä	villeistä
illative		villiin	villeihin
adessive		villillä	villeillä
ablative		villiltä	villeiltä
allative		villille	villeille
essive		villinä	villeinä
translative		villiksi	villeiksi
abessive		villittä	villeittä
instructive		—	villein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of villi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative villini villini accusative nom. villini villini gen. villini genitive villini villieni partitive villiäni villejäni inessive villissäni villeissäni elative villistäni villeistäni illative villiini villeihini adessive villilläni villeilläni ablative villiltäni villeiltäni allative villilleni villeilleni essive villinäni villeinäni translative villikseni villeikseni abessive villittäni villeittäni instructive — — comitative — villeineni second-person singular possessor singular plural nominative villisi villisi accusative nom. villisi villisi gen. villisi genitive villisi villiesi partitive villiäsi villejäsi inessive villissäsi villeissäsi elative villistäsi villeistäsi illative villiisi villeihisi adessive villilläsi villeilläsi ablative villiltäsi villeiltäsi allative villillesi villeillesi essive villinäsi villeinäsi translative villiksesi villeiksesi abessive villittäsi villeittäsi instructive — — comitative — villeinesi first-person plural possessor singular plural nominative villimme villimme accusative nom. villimme villimme gen. villimme genitive villimme villiemme partitive villiämme villejämme inessive villissämme villeissämme elative villistämme villeistämme illative villiimme villeihimme adessive villillämme villeillämme ablative villiltämme villeiltämme allative villillemme villeillemme essive villinämme villeinämme translative villiksemme villeiksemme abessive villittämme villeittämme instructive — — comitative — villeinemme second-person plural possessor singular plural nominative villinne villinne accusative nom. villinne villinne gen. villinne genitive villinne villienne partitive villiänne villejänne inessive villissänne villeissänne elative villistänne villeistänne illative villiinne villeihinne adessive villillänne villeillänne ablative villiltänne villeiltänne allative villillenne villeillenne essive villinänne villeinänne translative villiksenne villeiksenne abessive villittänne villeittänne instructive — — comitative — villeinenne third-person possessor singular plural nominative villinsä villinsä accusative nom. villinsä villinsä gen. villinsä genitive villinsä villiensä partitive villiään villiänsä villejään villejänsä inessive villissään villissänsä villeissään villeissänsä elative villistään villistänsä villeistään villeistänsä illative villiinsä villeihinsä adessive villillään villillänsä villeillään villeillänsä ablative villiltään villiltänsä villeiltään villeiltänsä allative villilleen villillensä villeilleen villeillensä essive villinään villinänsä villeinään villeinänsä translative villikseen villiksensä villeikseen villeiksensä abessive villittään villittänsä villeittään villeittänsä instructive — — comitative — villeineen villeinensä

Further reading

• “villi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Hungarian

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈvilːi]
• Hyphenation: vil‧li
• Rhymes: -li

Etymology 1

From German Willi, from Slovak víly, plural of víla (“fairy”).

Noun

villi (plural villik)

1. fairy

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, front unrounded harmony)
	singular	plural
nominative	villi	villik
accusative	villit	villiket
dative	villinek	villiknek
instrumental	villivel	villikkel
causal-final	villiért	villikért
translative	villivé	villikké
terminative	villiig	villikig
essive-formal	villiként	villikként
essive-modal	—	—
inessive	villiben	villikben
superessive	villin	villiken
adessive	villinél	villiknél
illative	villibe	villikbe
sublative	villire	villikre
allative	villihez	villikhez
elative	villiből	villikből
delative	villiről	villikről
ablative	villitől	villiktől
non-attributive possessive - singular	villié	villiké
non-attributive possessive - plural	villiéi	villikéi

Possessive forms of villi
possessor	single possession	multiple possessions
1st person sing.	villim	villijeim (or villiim)
2nd person sing.	villid	villijeid (or villiid)
3rd person sing.	villije	villijei (or villii)
1st person plural	villink	villijeink (or villiink)
2nd person plural	villitek	villijeitek (or villiitek)
3rd person plural	villijük	villijeik (or villiik)

Etymology 2

Abbreviation of villamos (“tram”).

Alternative forms

• vili

Noun

villi (plural villik)

1. (informal) tram

   Synonym: villamos

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, front unrounded harmony)
	singular	plural
nominative	villi	villik
accusative	villit	villiket
dative	villinek	villiknek
instrumental	villivel	villikkel
causal-final	villiért	villikért
translative	villivé	villikké
terminative	villiig	villikig
essive-formal	villiként	villikként
essive-modal	—	—
inessive	villiben	villikben
superessive	villin	villiken
adessive	villinél	villiknél
illative	villibe	villikbe
sublative	villire	villikre
allative	villihez	villikhez
elative	villiből	villikből
delative	villiről	villikről
ablative	villitől	villiktől
non-attributive possessive - singular	villié	villiké
non-attributive possessive - plural	villiéi	villikéi

Possessive forms of villi
possessor	single possession	multiple possessions
1st person sing.	villim	villijeim (or villiim)
2nd person sing.	villid	villijeid (or villiid)
3rd person sing.	villije	villijei (or villii)
1st person plural	villink	villijeink (or villiink)
2nd person plural	villitek	villijeitek (or villiitek)
3rd person plural	villijük	villijeik (or villiik)

References

• Idegen szavak és kifejezések szótára, Bakos Ferenc, Akadémiai Kiadó, Budapest, 1989, →ISBN
• Le Villi on Wikipedia.Wikipedia According to the legend of the villi, when a woman dies of a broken heart, the fairies force the heart breaker to dance until death.

Ingrian

Etymology 1

Borrowed from Estonian vill.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋilːi/, [ˈʋilʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋilːi/, [ˈʋilːi]
• Rhymes: -ilʲː, -ilːi
• Hyphenation: vil‧li

Noun

villi

1. callus

Declension

Declension of villi (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	villi	villit
genitive	villin	villiin, villilöin
partitive	villiä	villijä, villilöjä
illative	villii	villii, villilöihe
inessive	villiis	villiis, villilöis
elative	villist	villiist, villilöist
allative	villille	villiille, villilöille
adessive	villiil	villiil, villilöil
ablative	villilt	villiilt, villilöilt
translative	villiks	villiiks, villilöiks
essive	villinnä, villiin	villiinnä, villilöinnä, villiin, villilöin
exessive1)	villint	villiint, villilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• verivilli
• vesivilli

 

Etymology 2

Borrowed from Finnish villi.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋilːi/, [ˈʋilʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋilːi/, [ˈʋilːi]
• Rhymes: -ilʲː, -ilːi
• Hyphenation: vil‧li

Adjective

villi (comparative villimp)

1. wild

Declension

Declension of villi (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	villi	villit
genitive	villin	villiin, villilöin
partitive	villiä	villijä, villilöjä
illative	villii	villii, villilöihe
inessive	villiis	villiis, villilöis
elative	villist	villiist, villilöist
allative	villille	villiille, villilöille
adessive	villiil	villiil, villilöil
ablative	villilt	villiilt, villilöilt
translative	villiks	villiiks, villilöiks
essive	villinnä, villiin	villiinnä, villilöinnä, villiin, villilöin
exessive1)	villint	villiint, villilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• diikkoi

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 667

Italian

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈvil.li/
• Rhymes: -illi
• Hyphenation: vìl‧li

Noun

villi m

1. plural of villo

Latin

Noun

villī

1. inflection of villus:
   1. nominative/vocative plural
   2. genitive singular

Norman

Etymology

From Old French veillier, from Latin vigilare (“to watch”).

Verb

villi

1. (France) to watch over

Conjugation

    Conjugation of the verb « villi » in Norman

infinitive			villi
gerund			villaunt
auxiliary			avaer1
past participle				masculine		feminine
		singular		villi		villie
		plural		villis		villies
		singular			plural
		1st person	2nd person	3rd person	1st person	2nd person	3rd person
indicative		je (j')	tu (t')	il, alle, nos	je (nos)	vos	il, alles
	present	vêle	vêles	vêle	villoums	villiz	vêlent
	imperfect	villeis	villeis	villeit	villioums	villiaez	villeient
	preterite	villis	villis	villît	villîmes	villîtes	villîtent
	future	villerai	villeras	villera	villeroums	villeraez	villerount
	conditional	villereis	villereis	villereit	villerioums	villeriaez	villereient
subjunctive		que je (j')	que te (t')	qu'il, qu'alle, que nos	que je (que nos)	que vos	qu'il, qu'alles
	present	vêle	vêles	vêle	villioums	villiaez	vêlent
	imperfect	villisse	villisses	villisse	villissioums	villissiaez	villîtent
imperative		—	tu	—	je (nos)	vos	—
			vêle		villoums	villiz
1Used with past participles.

Derived terms

• villie
• révilli