ylämeri

Ingrian

Etymology

From ylä- (“super-”) +‎ meri (“sea”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈylæˌmeri/, [ˈylʲæˌme̞ri]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈylæˌmeri/, [ˈylæˌme̞ri]
• Rhymes: -eri
• Hyphenation: y‧lä‧me‧ri

Noun

ylämeri

1. The part of a sea that starts ca. 14 km away from the shore.

Declension

Declension of ylämeri (type 5/keeli, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	ylämeri	ylämeret
genitive	ylämeren	ylämerriin, ylämerilöin
partitive	ylämertä, ylämert	ylämerriä, ylämerilöjä
illative	ylämerree	ylämerrii, ylämerilöihe
inessive	ylämeres	ylämeris, ylämerilöis
elative	ylämerest	ylämerist, ylämerilöist
allative	ylämerelle	ylämerille, ylämerilöille
adessive	ylämerel	ylämeril, ylämerilöil
ablative	ylämerelt	ylämerilt, ylämerilöilt
translative	ylämereks	ylämeriks, ylämerilöiks
essive	ylämerennä, ylämerreen	ylämerinnä, ylämerilöinnä, ylämerriin, ylämerilöin
exessive1)	ylämerent	ylämerint, ylämerilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

See also

• alameri

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 10