Ilomantsi

kunta Pohjois-Karjalan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. ”Ilomantsi” on myös Juice Leskisen kappale.

Ilomantsi (karjalaksi Il'manči[8] tai Ilomančči[9]; ruots. Ilomants) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 4 372 henkeä,[3] ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.

Ilomantsi
Ilomančči/Il'manči (karjala), Ilomants (ruotsi)

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°40′20″N, 030°55′50″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Joensuun seutukunta
Kuntanumero 146
Hallinnollinen keskus Ilomantsin kirkonkylä
Perustettu 1875[1]
Kokonaispinta-ala 3 172,68 km²
23:nneksi suurin 2022 [2]
– maa 2 763,38 km²
– sisävesi 409,30 km²
Väkiluku 4 372
183:nneksi suurin 31.10.2024 [3]
väestötiheys 1,58 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [4]
– 0–14-v. 8,9 %
– 15–64-v. 50,1 %
– yli 64-v. 41,0 %
Äidinkieli 2023 [5]
suomenkielisiä 95,4 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 4,4 %
Kunnallisvero 8,40 %
199:nneksi suurin 2024 [6]
Kunnanjohtaja Marjut Ahokas
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • KD

10
6
3
1
1
www.ilomantsi.fi
Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa
Pyhän profeetta Elian kirkko

Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.[10]

Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.

Kunnanjohtajana on toiminut vuoden 2017 joulukuusta Marjut Ahokas.[11][12]

Maantiede

muokkaa

Ilomantsin pinta-ala on 3 172,68 km², josta 409,30 km² on vesistöjä.[2] Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Väestötiheys on 2,2 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste Virmajärvi. Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 26. suurin järvi.

Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.

Kylät

muokkaa

Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula, Marjovaara, Mekrijärvi, Melanselkä, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944) ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.

Pogosta

muokkaa

Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.

Historia

muokkaa

Ilomantsi on alueensa vanhin pitäjä. Sitä verotettiin Novgorodista jo 1400-luvulla. Se oli levotonta rajaseutua. Alueella harjoitettiin kaskitaloutta, kunnes 1800-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen siirryttiin peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Möhkön ruukki toi vaurautta 1800-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen alkoivat savotat ja raaka-aineen hankinta Enso-Gutzeitille.[13]

Toinen maailmansota koetteli Ilomantsia kovasti, lähes viisisataa ilomantsilaista sai surmansa. Ilomantsin alueella käytiin taisteluita sekä talvisodassa että jatkosodassa, ja kunnan alueella on useita näihin taisteluihin liittyviä muistomerkkejä[14]. Jatkosodan aikana kunnan itäosien väestö evakuoitiin Savoon. Sadat menettivät jatkosodan takia kotinsa.[15]

Osassa kunnan itäosia, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle, puhuttiin perinteisesti karjalan kielen varsinaiskarjalaa, tarkemmin eteläkarjalaa.[16]

Väestönkehitys

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ilomantsin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 753
1985
  
8 469
1990
  
8 054
1995
  
7 832
2000
  
7 129
2005
  
6 422
2010
  
5 883
2015
  
5 336
2020
  
4 856
Lähde: Tilastokeskus.[17]

Taajamat

muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Ilomantsissa oli 5 128 asukasta, joista 2 758 asui taajamassa, 2 324 haja-asutusalueilla ja 46:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ilomantsin taajama-aste on 54,3 %.[18] Kunnassa on vain yksi taajama, Ilomantsin kirkonkylä.[19]

Palvelut

muokkaa

Koulutus

muokkaa
 
Iknonvaaran koulu kuului viimeisiin Ilomantsin kyläkouluihin. Se lakkautettiin vuonna 2020.

Ilomantsissa esi- ja perusopetus keskitetään lukuvuodesta 2020–2021 alkaen Pogostan kouluun (luokka-asteiden 0–9 yhtenäiskoulu), ja kunta sulkee kolme viimeistä kyläkouluansa (Hatun, Iknonvaaran ja Lylykosken koulut) elokuuhun 2020 mennessä.[20][21][22] Toisen asteen yleissivistävää koulutusta annetaan Ilomantsin lukiossa.[23]

Kulttuuri

muokkaa

Kirjastopalveluja tarjotaan muun muassa Ilomantsin pääkirjaston, kirjastoauton sekä Vaara-kirjastojen verkkopalvelujen ja muiden toimipisteiden välityksellä.[24]

Terveysasema

muokkaa

Ilomantsin terveysasema tarjoaa arkipäivisin perusterveydenhoidon palveluja. Terveysasema on osa Siun soten tarjontaa.[25][26]

Seurakunnat

muokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ilomantsissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[27]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Ilomantsissa toimii Ilomantsin helluntaiseurakunta.[28]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ilomantsin alueella toimii Joensuun ortodoksiseen seurakuntaan kuuluva Ilomantsin kappeliseurakunta.[29]

Kaivannaisteollisuus

muokkaa

Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset.[30] Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011.[31] Lisäksi Ilomantsissa louhitaan mustakiveä lähinnä hautakiviksi.[32][33]

Ilomantsin liikenne

muokkaa

Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.

Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.

Nähtävyydet

muokkaa

Ruokakulttuuri

muokkaa

Ilomantsin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla vatruskat, sienisalaatti, tsupukat eli ohukaiset, kiesa (kaura- tai ruisjauhosta valmistettu suuruste) ja lakat.[34]

Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.

Tunnettuja ilomantsilaisia

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Yleistietoa Ilomantsista 13.2.2007. Ilomantsin kunta. Arkistoitu 12.2.2007. Viitattu 5.11.2007.
  2. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  3. a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  4. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  6. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  7. Kuntavaalit 2021, Ilomantsi Oikeusministeriö. Viitattu 19.9.2021.
  8. http://onomastics.ru/sites/default/files/VO_2013_1%2814%29/Kuzmin%20Onomastics_2013_1%2814%29-2.pdf
  9. Murdehet Karjalan Sivistysseura. Viitattu 6.2.2019. (karjalaksi)
  10. Paikkala, Sirkka ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 98. Helsinki: Karttakeskus : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Näköisversio (PDF) (viitattu 12.1.2020).
  11. Marjut Ahokas Ilomantsin kunnanjohtajaksi tiukan äänestyksen jälkeen Karjalainen. 8.5.2018. Arkistoitu 23.6.2018. Viitattu 23.6.2018.
  12. Marjut Ahokas valittiin Ilomantsin kunnanjohtajaksi tiukalla äänestyksellä Yle Uutiset. Viitattu 24.4.2021.
  13. Suur-Ilomantsin synty Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
  14. Ilomantsi | SOTAMUISTOMERKIT www.sotamuistomerkit.fi. Viitattu 19.4.2022.
  15. Levoton vuosisadan alku Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
  16. Kotus. Karjalan kieli, kartta Kotimaisten kielten tutkimuslaitos. Viitattu 13.7.2019.
  17. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 5.1.2018.
  18. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  19. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  20. Perusopetus Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
  21. Tarja Laitinen: Ilomantsin viimeiset kyläkoulut lakkautumassa 4.9.2019. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.5.2020.
  22. Tarja Laitinen: Ilomantsi aloittamassa yhteistoimintaneuvottelut – ei irtisanomisia 23.1.2020. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.5.2020.
  23. Ilomantsin lukio Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
  24. Kirjasto Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 31.5.2020.
  25. Siun terveydeksi Ilomantsin kunta, ilomantsi.fi. Viitattu 4.5.2021.
  26. Terveysasemien vastaanotot Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Siun sote), siunsote.fi. Viitattu 4.5.2021.
  27. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  28. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  29. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/ilomantsin-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. Karjalainen, 13.6.2007.
  31. Endomines: Endomines startar guldproduktionen i Pampalo kalvinit.com. 8.2.2011. Viitattu 10.2.2011.
  32. Heikki Haapalainen: Musta kivi tuo työpaikkoja Ilomantsiin – uusi tehdas käynnistyy lähiviikkoina 29.1.2015. YLE Uutiset. Viitattu 29.1.2015.
  33. Kivimantsi Oy kivimantsi.fi. Arkistoitu 20.12.2014. Viitattu 29.1.2015.
  34. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 130. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  35. Joutsensaari, Lea: Nuori näyttelijä otti Pölösen kutsun vastaan – kauppa-auto tuntematon entuudestaan Yle Uutiset. 23.6.2015. Viitattu 16.9.2023.
  36. Taiteilijaeläke 63 taiteilijalle Päivän Lehti. 4.3.2022. Viitattu 15.3.2024.
  37. Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Seppo Knuuttila; Helmi Järviluoma; Anne Logrén; Risto Turunen (toim.): Syrjäseudun idea. Kulttuurianalyysejä Ilomantsista. SKS, 2012.

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
Idea 1
idea 1
INTERN 4
todo 7