Jatulintarha
Jatulintarha on kivien reunustama polku, labyrintti, joka johtaa kuvion ulkoreunalta sen keskelle. Tyypillinen jatulintarha on halkaisijaltaan noin 10 metriä. Jatulintarhoja löytyy eri puolilta Pohjois-Eurooppaa, ja suurin osa niistä on löytynyt Suomesta.
Vanhimpia jatulintarhoja on arveltu jopa pronssikautisiksi. Useimmat niistä ovat kuitenkin historiallisella ajalla tehtyjä, tuoreimmat mahdollisesti vasta 1900-luvulta.
Etymologia
muokkaaSuomenkielinen nimitys ”jatulintarha” on peräisin Kemin seudulta. Jatuli tarkoittaa jättiläistä, joiden uskottiin asuneen pohjoisessa ennen saamelaisten tuloa. Kansanperinteessä jatulintarhoja on kutsuttu monella muullakin nimellä, kuten Laiskan-Jaakon rinki, Pietarin leikki ja Jerusalem.[1]
Piirteitä
muokkaa
Suurin osa jatulintarhoista on halkaisijaltaan 8–11 metriä, mutta niiden halkaisijat voivat vaihdella muutamasta metristä yli 20 metriin.[1]
Jatulintarhoja on kolmenmallisia. Ristikeskustaisen jatulintarhan kuvio rakentuu ristin ympärille. Munuaisenmuotoisessa jatulintarhassa on kaksi reittiä sokkelon suulta keskelle. Spiraalinmuotoinen jatulintarha on yksinkertainen spiraali. Näistä tyypeistä ilmeisesti nuorimpia ovat spiraalinmuotoiset jatulintarhat.[1]
Historia
muokkaaSuurin osa jatulintarhoista on rakennettu vasta historiallisella ajalla, vaikka osaa niistä onkin epäilty jopa pronssikautisiksi. Uusimmat jatulintarhat on rakennettu ehkä vasta 1900-luvulla.[1]
Suomalaisille jatulintarhat ovat olleet tärkeitä viimeistään keskiajalla, ja niiden kuvia on maalattu 1400-luvulla kivikirkkojen seinille muiden suojelevien symbolien joukkoon luultavasti torjumaan pahaa.[1]
Jatulintarhoja on saatettu rakentaa monesta syystä. Merimiehet ja kalastajat ovat ehkä rakentaneet niitä ajankulukseen tai tuomaan suotuisia ilmoja. Jatulintarhojen on myös arveltu liittyneen hedelmällisyysriitteihin tai kertoneen alueen omistuksesta. Jatulintarhoja on myös käytetty erilaisissa leikeissä: esimerkiksi Suomen ruotsinkielisillä alueilla on kerrottu leikityn leikkiä, jossa kylän nuoret miehet ovat yrittäneet saada labyrintin keskellä seisseen neidon ulos jatulintarhasta.[1]
Esiintyminen
muokkaaJatulintarhoja on ympäri Eurooppaa: Skandinaviassa, Kuolan niemimaalla, Vienanmerellä, Virossa, Saksassa, Englannissa ja Islannissa, mutta Suomessa niitä on eniten.[2][1] Suomen noin kahdestasadasta jatulintarhasta lähes kaikki sijaitsevat rannikolla, monet Perämeren rannikolla mutta myös Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla.[1] Perämerellä niitä on esimerkiksi Ulkokrunnin saarella.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Aalto, Ilari & Helkala, Elina: Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä, s. 55–59. Atena, 2017. ISBN 978-952-300-328-6
- ↑ Suomessa on suurempi arvoitus kuin Stonehenge - Kuka rakensi salaperäiset jatulintarhat? Yle Uutiset. Viitattu 23.2.2020.
- ↑ Pieni saari, mutta sitäkin painavampi historia – Perämeren Ulkokrunni on osa isonvihan synkkää tarinaa Yle Uutiset. 2.5.2017. Viitattu 25.8.2024.
Kirjallisuutta
muokkaa- Aspelin, J.R.: Jatulintarhat Suomen rantamailla. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja II. 1877.
- Kraft, John: The goddess in the labyrinth. Religionsvetenskapliga skrifter. 1985.
- Pietiläinen, Petteri: GIS-analyysi keskiaikaisen Etelä-Karjan jatulintarhoista. Muinaistutkija 4/1999, s. 2-17. Helsinki 1999.
- Ridderstad, Marianna: Knossoksesta Ultima Thuleen - jatulintarhat aurinkoriittien paikkoina. Muinaistutkija 2/2013, s. 11-24.
- Westerdahl, Christer: Stone maze symbols and navigation. The International Journal of Nautical Archaeology 24. 1995.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Mytologia: Jatulintarhat Reetta Ranta, Yle luonto, 23.6.2016
- Merkilliset jatulintarhat. Tapani Niemi, Tiede 2000 6/2000, s. 46–50.
- SPOR: Labyrinter - litt om deres betyning og bruk Spor, s. 22 (norjaksi)
- Rask, Regina: Kuka rakensi salaperäiset jatulintarhat? Yle Uutiset. 23.2.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 23.2.2020.