Kanerva
Kanerva eli kangaskanerva (Calluna vulgaris) on kanervakasveihin kuuluva monivuotinen varpu[3]. Kanerva kasvaa mieluiten kuivahkoilla, valoisilla ja maaperältään happamilla paikoilla, kuten kallioilla ja luodoilla, kangasmetsissä sekä rämeillä.
| Kanerva | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Streptophyta |
| Luokka: | Embryopsida |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Alaheimo: | Ericoideae |
| Tribus: | Ericeae[2] |
| Suku: |
Kanervat Calluna Salisb. |
| Laji: | vulgaris |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Yleisesti Suomessa kasvavana lajina se on monen metsätyyppiopin mukaisen metsien kasvupaikkatyypin tunnuslaji. Kanerva on Kainuun maakuntakasvi ja kauppayrtti.[4]
Ulkonäkö ja koko
muokkaa
Kanerva on puuvartinen ikivihreä varpu, joka kasvaa 10–50 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdet ovat neulasmaisia ja kasvavat vastakkain. Kukka on vaaleanpunainen kello, jonka laita muodostuu neljästä liuskasta. Heteet työntyvät ulos kellosta. Kukinto on toispuolinen terttu lähellä verson kärkeä.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaa
Kanerva kasvaa lähes koko Euroopassa. Se puuttuu kuitenkin pohjoisessa olosuhteiltaan aivan karuimmilta alueilta, kuten Islannin sisämaasta ja Lapin korkeimmilta tuntureilta, ja toisaalta etelässä suuresta osasta Välimeren ranta-alueita, Unkarin pustalta sekä Kaakkois-Euroopan aroilta ja Kaukasukselta. Se on levinnyt myös jossain määrin Vähään-Aasiaan ja Venäjältä Siperian puolelle sekä Pohjois-Amerikkaan, Meksikoon ja Uuteen-Seelantiin. Suomessa kanerva on yleinen koko maassa.[6][7]
Käyttö
muokkaaKanervaa on käytetty polttoaineena, rehuna, kattomateriaalina, patjan pehmikkeenä ja kotieläinten alustana. Siitä on tehty luutia, köyttä, oranssia väriainetta ja olutta.[8]
Kun mehiläiset keräävät kanervan mettä, saadaan kanervahunajaa, jossa on vahva aromi ja hivenen karvas maku.[9] Kanervahunaja on tummempaa kuin monet muut hunajalajit.[10]
Kanervan kukkia ja versonlatvoja on käytetty rohdoksena. Niissä on virtsaneritystä lisääviä ja antiseptisiä aineita.[11]
Lähteet
muokkaa- ↑ Khela, S.: Calluna vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Ericaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 22.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Kanerva (kangaskanerva) – Calluna vulgaris Laji.fi. Viitattu 22.3.2021.
- ↑ Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
- ↑ Kanerva Luontoportti. Viitattu 9.3.2014.
- ↑ Anderberg, Arne: Den virtuella floran: Ljung (Calluna vulgaris) — Norra halvklotet (.jpg) (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1996. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 19.8.2008.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Kanerva Calluna vulgaris) Kasviatlas 2009. 2010. Helsinki: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 8.4.2011.
- ↑ Heather biology ARKive. Arkistoitu 9.3.2014. Viitattu 9.3.2014.
- ↑ Kanervahunaja Lappi-Hunaja. Arkistoitu 9.3.2014. Viitattu 9.3.2014.
- ↑ Hunajatietoa Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML r.y.. Viitattu 9.3.2014.
- ↑ Kanerva Yrttitarha – Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 9.3.2014.
