eläintiede

Finnish

Etymology

eläin (“animal”) +‎ tiede (“science”). Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1844.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈelæi̯nˌtie̯deˣ/, [ˈe̞læi̯n̪ˌt̪ie̞̯de̞(ʔ)]
• Rhymes: -iede
• Hyphenation^(key): eläin‧tiede

Noun

eläintiede

1. zoology

Declension

Inflection of eläintiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative		eläintiede	eläintieteet
genitive		eläintieteen	eläintieteiden eläintieteitten
partitive		eläintiedettä	eläintieteitä
illative		eläintieteeseen	eläintieteisiin eläintieteihin
		singular	plural
nominative		eläintiede	eläintieteet
accusative	nom.	eläintiede	eläintieteet
	gen.	eläintieteen
genitive		eläintieteen	eläintieteiden eläintieteitten
partitive		eläintiedettä	eläintieteitä
inessive		eläintieteessä	eläintieteissä
elative		eläintieteestä	eläintieteistä
illative		eläintieteeseen	eläintieteisiin eläintieteihin
adessive		eläintieteellä	eläintieteillä
ablative		eläintieteeltä	eläintieteiltä
allative		eläintieteelle	eläintieteille
essive		eläintieteenä	eläintieteinä
translative		eläintieteeksi	eläintieteiksi
abessive		eläintieteettä	eläintieteittä
instructive		—	eläintietein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of eläintiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative eläintieteeni eläintieteeni accusative nom. eläintieteeni eläintieteeni gen. eläintieteeni genitive eläintieteeni eläintieteideni eläintieteitteni partitive eläintiedettäni eläintieteitäni inessive eläintieteessäni eläintieteissäni elative eläintieteestäni eläintieteistäni illative eläintieteeseeni eläintieteisiini eläintieteihini adessive eläintieteelläni eläintieteilläni ablative eläintieteeltäni eläintieteiltäni allative eläintieteelleni eläintieteilleni essive eläintieteenäni eläintieteinäni translative eläintieteekseni eläintieteikseni abessive eläintieteettäni eläintieteittäni instructive — — comitative — eläintieteineni second-person singular possessor singular plural nominative eläintieteesi eläintieteesi accusative nom. eläintieteesi eläintieteesi gen. eläintieteesi genitive eläintieteesi eläintieteidesi eläintieteittesi partitive eläintiedettäsi eläintieteitäsi inessive eläintieteessäsi eläintieteissäsi elative eläintieteestäsi eläintieteistäsi illative eläintieteeseesi eläintieteisiisi eläintieteihisi adessive eläintieteelläsi eläintieteilläsi ablative eläintieteeltäsi eläintieteiltäsi allative eläintieteellesi eläintieteillesi essive eläintieteenäsi eläintieteinäsi translative eläintieteeksesi eläintieteiksesi abessive eläintieteettäsi eläintieteittäsi instructive — — comitative — eläintieteinesi first-person plural possessor singular plural nominative eläintieteemme eläintieteemme accusative nom. eläintieteemme eläintieteemme gen. eläintieteemme genitive eläintieteemme eläintieteidemme eläintieteittemme partitive eläintiedettämme eläintieteitämme inessive eläintieteessämme eläintieteissämme elative eläintieteestämme eläintieteistämme illative eläintieteeseemme eläintieteisiimme eläintieteihimme adessive eläintieteellämme eläintieteillämme ablative eläintieteeltämme eläintieteiltämme allative eläintieteellemme eläintieteillemme essive eläintieteenämme eläintieteinämme translative eläintieteeksemme eläintieteiksemme abessive eläintieteettämme eläintieteittämme instructive — — comitative — eläintieteinemme second-person plural possessor singular plural nominative eläintieteenne eläintieteenne accusative nom. eläintieteenne eläintieteenne gen. eläintieteenne genitive eläintieteenne eläintieteidenne eläintieteittenne partitive eläintiedettänne eläintieteitänne inessive eläintieteessänne eläintieteissänne elative eläintieteestänne eläintieteistänne illative eläintieteeseenne eläintieteisiinne eläintieteihinne adessive eläintieteellänne eläintieteillänne ablative eläintieteeltänne eläintieteiltänne allative eläintieteellenne eläintieteillenne essive eläintieteenänne eläintieteinänne translative eläintieteeksenne eläintieteiksenne abessive eläintieteettänne eläintieteittänne instructive — — comitative — eläintieteinenne third-person possessor singular plural nominative eläintieteensä eläintieteensä accusative nom. eläintieteensä eläintieteensä gen. eläintieteensä genitive eläintieteensä eläintieteidensä eläintieteittensä partitive eläintiedettään eläintiedettänsä eläintieteitään eläintieteitänsä inessive eläintieteessään eläintieteessänsä eläintieteissään eläintieteissänsä elative eläintieteestään eläintieteestänsä eläintieteistään eläintieteistänsä illative eläintieteeseensä eläintieteisiinsä eläintieteihinsä adessive eläintieteellään eläintieteellänsä eläintieteillään eläintieteillänsä ablative eläintieteeltään eläintieteeltänsä eläintieteiltään eläintieteiltänsä allative eläintieteelleen eläintieteellensä eläintieteilleen eläintieteillensä essive eläintieteenään eläintieteenänsä eläintieteinään eläintieteinänsä translative eläintieteekseen eläintieteeksensä eläintieteikseen eläintieteiksensä abessive eläintieteettään eläintieteettänsä eläintieteittään eläintieteittänsä instructive — — comitative — eläintieteineen eläintieteinensä

Synonyms

• zoologia

Derived terms

• eläintieteellinen
• eläintieteilijä

Further reading

• “eläintiede”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02