kuolla

Finés

kuolla
pronunciación (AFI)	[ˈkuo̞̯lˌlɑ̝]
silabación	kuol-la
longitud silábica	bisílaba
rima	uolːɑ

Etimología 1

Del protourálico *kola-. Compárese el húngaro hal.

Verbo intransitivo

1

Morir (+ ilativo).

• Antónimo: syntyä.

Derivados

• Adjetivos: kuolevainen, kuollut
• Sustantivos: kuolema, kuolio, kuolo
• Verbos: kuolettaa, kuoleutua

Conjugación

conjugation of kuolla

Formas personales
Modo indicativo
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	kuolen	kuolemme	en kuole	emme kuole	1.ª	olen kuollut	olemme kuolleet	en ole kuollut	emme ole kuolleet
2.ª	kuolet	kuolette	et kuole	ette kuole	2.ª	olet kuollut	olette kuolleet	et ole kuollut	ette ole kuolleet
3.ª	kuolee	kuolevat	ei kuole	eivät kuole	3.ª	on kuollut	ovat kuolleet	ei ole kuollut	eivät ole kuolleet
pasivo	kuollaan		ei kuolla		pasivo	on kuoltu		ei ole kuoltu
pretérito imperfecto					pluscuamperfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	kuolin	kuolimme	en kuollut	emme kuolleet	1.ª	olin kuollut	olimme kuolleet	en ollut kuollut	emme olleet kuolleet
2.ª	kuolit	kuolitte	et kuollut	ette kuolleet	2.ª	olit kuollut	olitte kuolleet	et ollut kuollut	ette olleet kuolleet
3.ª	kuoli	kuolivat	ei kuollut	eivät kuolleet	3.ª	oli kuollut	olivat kuolleet	ei ollut kuollut	eivät olleet kuolleet
pasivo	kuoltiin		ei kuoltu		pasivo	oli kuoltu		ei ollut kuoltu
Modo condicional
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	kuolisin	kuolisimme	en kuolisi	emme kuolisi	1.ª	olisin kuollut	olisimme kuolleet	en olisi kuollut	emme olisi kuolleet
2.ª	kuolisit	kuolisitte	et kuolisi	ette kuolisi	2.ª	olisit kuollut	olisitte kuolleet	et olisi kuollut	ette olisi kuolleet
3.ª	kuolisi	kuolisivat	ei kuolisi	eivät kuolisi	3.ª	olisi kuollut	olisivat kuolleet	ei olisi kuollut	eivät olisi kuolleet
pasivo	kuoltaisiin		ei kuoltaisi		pasivo	olisi kuoltu		ei olisi kuoltu
Modo potencial
presente					pretérito perfecto
	positivo		negativo			positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural	persona	singular	plural	singular	plural
1.ª	kuollen	kuollemme	en kuolle	emme kuolle	1.ª	lienen kuollut	lienemme kuolleet	en liene kuollut	emme liene kuolleet
2.ª	kuollet	kuollette	et kuolle	ette kuolle	2.ª	lienet kuollut	lienette kuolleet	et liene kuollut	ette liene kuolleet
3.ª	kuollee	kuollevat	ei kuolle	eivät kuolle	3.ª	lienee kuollut	lienevät kuolleet	ei liene kuollut	eivät liene kuolleet
pasivo	kuoltaneen		ei kuoltane		pasivo	lienee kuoltu		ei liene kuoltu
Imperativo presente
	positivo		negativo
persona	singular	plural	singular	plural
1.ª		kuolkaamme		älkäämme kuolko
2.ª	kuole	kuolkaa	älä kuole	älkää kuolko
3.ª	kuolkoon	kuolkoot	älköön kuolko	älkööt kuolko
pasivo	kuoltakoon		älköön kuoltako

Formas nominales
infinitivo				participio
		activo	pasivo		activo	pasivo
I		kuolla		presente	kuoleva	kuoltava
largo I		kuollakseen1		pasado	kuollut	kuoltu
II	inesivo	kuollessa2	kuoltaessa	agente	kuolema4
	instructivo	kuollen	–	agente negativo	kuolematon
III	inesivo	kuolemassa	–	1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä.
	elativo	kuolemasta	–
	ilativo	kuolemaan	–
	adesivo	kuolemalla	–
	abesivo	kuolematta	–
	instructivo	kuoleman	kuoltaman
IV	nominativo	kuoleminen
	partitivo	kuolemista
V		kuolemaisillaan3