Álvaro Morata
Álvaro Borja Morata Martín (s. 23. lokakuuta 1992 Madrid, Espanja) on espanjalainen jalkapalloilija, joka edustaa seuratasolla Serie A:ssa pelaavaa AC Milania. Hän on pelannut Espanjan maajoukkueessa vuodesta 2014 sekä edustanut maataan yksissä MM- ja kolmissa EM-kilpailuissa. Hän voitti Euroopan-mestaruuden vuonna 2024.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Álvaro Borja Morata Martín | ||
| Syntymäaika | 23. lokakuuta 1992 | ||
| Syntymäpaikka | Madrid, Espanja | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 191 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | AC Milan | ||
| Pelinumero | 7 | ||
| Junioriseurat | |||
| 2005–2007 | Atlético Madrid | ||
| 2007–2008 | Getafe | ||
| 2008–2010 | Real Madrid | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2010–2013 | Real Madrid B | 77 | (41) |
| 2010–2014 | Real Madrid | 37 | (10) |
| 2014–2016 | Juventus | 63 | (15) |
| 2016–2017 | Real Madrid | 26 | (15) |
| 2017–2020 | Chelsea | 47 | (16) |
| 2019–2020 | → Atlético Madrid | 49 | (18) |
| 2020–2024 | Atlético Madrid | 68 | (28) |
| 2020–2022 | → Juventus | 67 | (20) |
| 2020–2022 | AC Milan | 0 | (0) |
| Maajoukkue | |||
| 2009 | Espanja U17 | 6 | (2) |
| 2010 | Espanja U18 | 2 | (3) |
| 2010−2012 | Espanja U19 | 13 | (11) |
| 2013−2014 | Espanja U21 | 13 | (13) |
| 2014– | Espanja | 80 | (36) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 19. heinäkuuta 2024.
| |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Espanja
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Saksa 2024 | ||
Seurajoukkueura
muokkaaMorata siirtyi Real Madridin junioriakatemiaan vuonna 2008 naapuriseura Getafen junioreista. Pelattuaan hyvän kauden C-joukkueessa, tehden 34 maalia ja joukkueen voitettua kaksi pokaalia, hänet nostettiin Real Madrid Castillaan heinäkuussa 2010.[1] Myöhemmin samassa kuussa seuran edustusjoukkueen päävalmentaja José Mourinho otti Moratan ja neljä muuta reservijoukkueen pelaaja mukaan edustusjoukkueen harjoituskaudelle Yhdysvaltoihin.[2]
15. elokuuta 2010 hän teki ensiesiintymisensä Castillassa, kun joukkue kohtasi ystävyysottelussa Alcorcónin. Morata teki ottelun ainoan maalin ja johdatti sillä Castillan 1–0-voittoon.[3] Ensimmäisen sarjaottelunsa hän pelasi 29. elokuuta 2010 Coruxoa vastaan ja runsas kuukausi myöhemmin 31. lokakuuta 2010 hän teki ensimmäisen maalinsa ottelussa Alcaláa vastaan.
12. joulukuuta 2010 Morata koki siihen astisen uransa kohokohdan, kun hän pääsi tekemään ensiesiintymisensä Real Madridin edustusjoukkueessa ottelussa Real Zaragozaa vastaan.[4] Tammikuussa 2011 Gonzalo Higuaínin loukkaantumisen myötä espanjalaismedia piti Morataa yhtenä vaihtoehtona hänen korvaajanaan. Edustusjoukkueen päävalmentaja José Mourinho päätti kuitenkin tuolloin antaa Moratan kasvaa korkoa vielä reservijoukkueessa.[5]
13. helmikuuta 2011 hän teki ammattilaisuransa ensimmäisen hattutemppun ottelussa Deportivo La Coruñan reservijoukkuetta vastaan.[6] Hän pelasi Realin mestaruuskaudella 2011−2012 yhdessä Primera Divisiónin ottelussa.[7]
Morata teki ensimmäisen maalinsa edustusjoukkueessa 11. marraskuuta 2012 pelatussa vierasottelussa Levantea vastaan. Real Madrid voitti lopulta Moratan maalilla ottelun numeroin 2–1.[8]
Morata pelasi viidessä ottelussa Realin voittaessa Mestarien liigan kaudella 2013−2014. Loppuottelussa Atlético Madridia vastaan hän tuli vaihdosta kentälle. Hän pelasi kausilla 2010−2014 Realissa kaikkiaan 37 Primera Divisiónin ottelua ja teki kymmenen maalia. Copa del Reyn hän voitti 2011 ja 2014.[7]
Morata siirtyi 20 miljoonan euron siirtosummalla Juventukseen heinäkuussa 2014. Hän pelasi torinolaisseurassa kaksi kautta voittaen kummallakin sekä Italian liiga- että cupmestaruuden. Serie A:ssa hän teki pelaamissaan 63 ottelussa 15 maalia ja syötti 13. Mestarien liigassa hän pelasi 20 ottelua ja viimeisteli seitsemän maalia.[7]
Morata palasi Real Madridiin 30 miljoonalla eurolla kesällä 2016. Hän teki Realin liigamestaruuteen päättyneellä kaudella 2016−2017 kaikkiaan 15 maalia pelaamissaan 26 Primera Divisiónin ottelussa. Mestarien liigassa hän teki yhdeksässä ottelussa kolme maalia. Voittoisassa loppuottelussa hän sai vain minuutin peliaikaa.[7]
Morata siirtyi kesällä 2017 Englannin Valioliigan Chelseaan 66 miljoonan euron siirtosummalla. Hän pelasi kuudessa ottelussa Chelsean voittaessa FA Cupin 2018. Hän pelasi Chelseassa kaikkiaan 47 valioliigaottelua, joissa teki 16 maalia.[7]
Morata siirtyi lainasopimuksella espanjalaiseen Atlético Madridiin tammikuussa 2019. Siirto vakinaistui kesällä 2020. Kausiksi 2020–2022 Atlético lainasi Moratan italialaisseura Juventukseen.[7]
19. heinäkuuta 2024 Morata siirtyi nelivuotisella sopimuksella Serie A-joukkue AC Milaniin.[9]
Maajoukkueura
muokkaaMorata pelasi neljä ottelua Espanjan saavuttaessa pronssia alle 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2009. Hän teki kuusi maalia pelaamissaan neljässä ottelussa Espanjan voittaessa alle 19-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden 2011. Hän kuului alle 21-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden voittaneeseen Espanjan joukkueeseen 2013. Hän pelasi turnauksen kaikissa viidessä ottelussa ja viimeisteli neljä maalia.[7]
Morata pelasi ensimmäisen ottelunsa Espanjan jalkapallomaajoukkueessa EM-karsintaottelussa Valko-Venäjää vastaan marraskuussa 2014. Ensimmäisen maajoukkuemaalinsa hän teki Ukrainaa vastaan maaliskuussa 2015. Hän pelasi Espanjan kaikissa neljässä ottelussa EM-kilpailuissa 2016. Hän teki alkulohkon otteluissa kaksi maalia Turkkia ja yhden maalin Kroatiaa vastaan. Kesän 2021 EM-kilpailuissa hän pelasi avauskokoonpanossa viidessä ottelussa ja tuli kerran vaihdosta kentälle. Hän teki alkulohko-ottelussa Puolaa vastaan joukkueensa ainoan maalin sekä neljännesvälierässä Kroatiaa vastaan jatkoajalla 4–3-voittomaalin (ottelu päättyi 5–3). Välierässä Italiaa vastaan hän teki varsinaisella peliajalla joukkueensa ainoan maalin, mutta epäonnistui rangaistuspotkukilpailussa, ja Espanja putosi finaalista. MM-kilpailuissa 2022 hän oli kerran avauskokoonpanossa ja tuli kolmesti vaihdosta kentälle. Hän teki maalin alkulohkopeleissä Costa Ricaa, Saksaa ja Japania vastaan. EM-kilpailuissa 2024 hän oli mestaruuden voittaneen maajoukkueen kapteeni ja pelasi kuusi ottelua avauskokoonpanossa sekä tuli vaihdosta kentälle jatkoonpääsyn kannalta merkityksettömässä viimeisessä alkulohko-ottelussa. Hän teki maalin ensimmäisessä alkulohko-ottelussa Kroatiaa vastaan.[7]
Saavutukset ja palkinnot
muokkaaSeurajoukkuemuokkaa
|
Maajoukkuemuokkaa
|
Lähde: Transfermarkt[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ Una generación para la historia Marca. Viitattu 14.12.2010. (espanjaksi)
- ↑ At the gates of the first team Real Madrid. Viitattu 14.12.2010. (englanniksi)
- ↑ El Alcorcón cae ante un buen Real Madrid Castilla Marca. Viitattu 14.12.2010. (espanjaksi)
- ↑ Madrid claim Zaragoza triumph (Arkistoitu – Internet Archive) ESPN. Viitattu 17.1.2012. (englanniksi)
- ↑ "No tengo esperanzas de que se fiche un delantero" AS. Viitattu 17.1.2012. (espanjaksi)
- ↑ Morata hace un 'hat trick' en el 7-1 del Castilla Marca. Viitattu 17.1.2012. (espanjaksi)
- ↑ a b c d e f g h i Álvaro Morata Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- ↑ El salvavidas estaba en casa Marca. Viitattu 12.11.2012. (espanjaksi)
- ↑ Álvaro Morata, new signing of AC Milan's transfer market: the official statement AC Milan. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Álvaro Moratan tilastot BDFutbol-sivustolla (englanniksi)
1 Musso | 2 Giménez | 3 Azpilicueta | 4 Gallagher | 5 De Paul | 6 Koke | 7 Griezmann | 8 Barrios | 9 Sørloth | 10 Correa | 11 Lemar | 12 Lino | 13 Oblak | 14 Llorente | 15 Lenglet | 16 Molina | 17 Riquelme | 19 Álvarez | 20 Witsel | 21 Galán | 22 Giuliano | 23 Reinildo | 24 Le Normand | Valmentaja Simeone
1 De Gea | 2 Azpilicueta | 3 D. Llorente | 4 P. Torres | 5 Busquets | 6 M. Llorente | 7 Morata | 8 Koke | 9 Gerard | 10 Thiago | 11 F. Torres | 12 García | 13 Sánchez | 14 Gayà | 16 Rodri | 17 Fabián | 18 Alba | 19 Olmo | 20 Traoré | 21 Oyarzabal | 22 Sarabia | 23 Simón | 24 Laporte | 26 Pedri | Valmentaja Luis Enrique
1 Sánchez | 2 Azpilicueta | 3 García | 4 P. Torres | 5 Busquets | 6 Llorente | 7 Morata | 8 Koke | 9 Gavi | 10 Asensio | 11 F. Torres | 12 Williams | 13 Raya | 14 Balde | 15 Guillamón | 16 Rodri | 17 Pino | 18 Alba | 19 Soler | 20 Carvajal | 21 Olmo | 22 Sarabia | 23 Simón | 24 Laporte | 25 Fati | 26 Pedri | Valmentaja Luis Enrique
1 Raya | 2 Carvajal | 3 Le Normand | 4 Nacho | 5 Vivian | 6 Merino | 7 Morata | 8 Fabián | 9 Joselu | 10 Olmo | 11 Torres | 12 Grimaldo | 13 Remiro | 14 Laporte | 15 Baena | 16 Rodri | 17 Williams | 18 Zubimendi | 19 Yamal | 20 Pedri | 21 Oyarzabal | 22 Navas | 23 Simón | 24 Cucurella | 25 Fermín | 26 Ayoze | Valmentaja de la Fuente
1960 
Igor Netto | 1964 
Fernando Olivella | 1968 
Giacinto Facchetti | 1972 
Franz Beckenbauer | 1976 
Anton Ondruš | 1980 Bernard Dietz | 1984 
Michel Platini | 1988 
Ruud Gullit | 1992 
Lars Olsen | 1996 Jürgen Klinsmann | 2000 Didier Deschamps | 2004 
Theodoros Zagorakis | 2008 Iker Casillas | 2012 Iker Casillas | 2016 
Cristiano Ronaldo | 2020 Giorgio Chiellini | 2024 Álvaro Morata