Šalla
Šalla eli Salla[1] (ven. Ша́льский, Šalski; myös Шала, Šala) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Puudožin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ääniseen laskevan Vodlajoen suussa 32 kilometriä maanteitse Puudožista länteen.[2] Taajamassa on 2 400 ja kunnassa 3 500 asukasta (vuonna 2011)[3].
| Šalla Ша́льский, Šalski |
|
|---|---|
 Besov Nosin kalliopiirroksia. |
|
  Šalla |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Puudožin piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| – Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 1 006,52 km² |
| Väkiluku (2011) | 3 500 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Maantiede ja asutus
muokkaaŠallan kunnan pinta-ala on 1 006,52 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu pohjoisessa Puudožin piirin Avdejevon, idässä Puudožin ja etelässä Krasnoborskin kuntiin sekä lännessä Ääniseen.
Vodlajoen lisäksi kunnan alueella virtaavat Šalitsa, Jalganda, Suma-Šalskaja ja Šunduksa -joet. Järviä ovat Ižgora, Sarozero, Lembozero, Bolšoje ja Maloje Kindožskoje, Dolgoe, Krugloje ja Šalskoje.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat graniitti, gabrodoleriitti, gabrodiabaasi, hiekka ja turve[5].
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Botšilovon, Rogozinskajan, Šaluhan, Semjonovon ja Terebovskajan kylät sekä Botšilovon, Kašinon ja Neftebazan asutukset. Šallan laiturin (Šala Pristan) ja Novo-Stekljannoen asutukset kuuluvat virallisesti Šallan taajaman yhteyteen.[3] Taajaman muita osia ovat Rabotši, Kontorski, Gromovka ja Pervomaiskaja[2].
Historia
muokkaaŠallan pogosta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1391. 1400-luvulla siellä toimi ortodoksinen luostari. Pogosta hävitettiin sotatoimissa vuonna 1612. 1700-luvulla Vodlajoen suuhun rakennettiin lasitehtaita, joiden toiminta päättyi seuraavan vuosisadan alussa. Vuonna 1870 perustettiin ensimmäinen ja vuonna 1882 toinen sahalaitos, jonka toimintaa jatkaa Auerin ja Varlenin tehdas. Vuonna 1925 alettiin hyödyntää Äänisen Goltsy-saarilla olevia graniittiesiintymiä, ja myöhemmin kivenlouhinta laajeni myös mantereelle. Jatkosodan aikana Šallassa toimi partisaanien tukikohta.[2]
Liikenne, talous ja palvelut
muokkaaŠallasta on maantieyhteys Puudožiin. Vodlajoen suussa on satama.
Taajamassa toimii graniittia louhiva yritys, kivimurskaamo, metsätyömaa ja metsänhoitoalueen konttori. Palveluihin kuuluvat ala- ja keskikoulut, kulttuuritalo ja sairaala.[2]
Nähtävyydet
muokkaaSeudulta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Nähtävyyksiin kuuluvat Äänisen rannoilla muun muassa Besov Nosissa sijaitsevat kalliopiirrokset sekä runonlaulaja Fjodor Konaškovin hauta ja 1800-luvun lopussa rakennettu Kornyševan talo Semjonovossa.[6]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Generalnyi plan Šalskogo selskogo poselenija: Materialy po obosnovaniju pudogadm26.dev.mediaweb.ru. Viitattu 12.9.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Viitteet
muokkaa- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 231. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
- ↑ a b c d Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 275. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
- ↑ a b c Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Generalnyi plan, s. 13.
- ↑ Generalnyi plan, s. 16–17.
- ↑ Generalnyi plan, s. 11–12.
Aiheesta muualla
muokkaa- Šallan kunta Puudožin piirin sivustolla (venäjäksi)
- Šalla Karjalan tasavallan matkailusivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)