@

@ eli ät-merkki (vanh. taksamerkki^[1]) on englannin kielen prepositiota at tarkoittava lyhennemerkki. Varsinkin Yhdysvalloissa sitä käytetään yksikköhinnan merkkinä samaan tapaan kuin useimmissa Euroopan maissa ranskan à-prepositiota.^[2] Nykyisin sen tunnetuin käyttöyhteys on kuitenkin sähköpostiosoitteissa, joissa se erottaa henkilönnimen postipalvelimen nimestä. Englannin kielen prepositio at ilmaisee jossakin paikassa olemista, tässä yhteydessä sananmukaisesti jossain koneessa. Tällöin osoite pasi@wikipedia.org kääntyy suomeksi muotoon ”Pasi wikipedia.orgissa”.

Historia

@-merkin alkuperästä on ollut erilaisia käsityksiä. On muun muassa arveltu sen tulevan latinan sanasta ad tai ranskalaisten ja saksalaisten kauppiaiden käyttämästä à-sanasta.^[3] Italialaisen tutkijan Giorgio Stabilen mukaan varhaisin @-merkin käyttö olisi vuodelta 1536 italialaisen kauppiaan kirjeessä, jossa sitä käytettiin mittayksikkönä.^[4]

ASCII-merkistöön @-merkki on kuulunut alusta lähtien, ja sen koodiarvo on 64 (heksadesimaalilukuna 40).

Nykyisin hyvin tunnetun merkityksen merkki sai, kun Ray Tomlinson (1941–2016) keksi 1970-luvulla käyttää sitä erottamaan henkilönnimen postipalvelimen nimestä.^[2] Eräissä tietoteknisissä yhteyksissä sitä kuitenkin käytetään muihinkin tarkoituksiin. Esimerkiksi MS-DOS-käyttöjärjestelmän .bat-komentojonot suoritetaan siten, että tulostetaan ensin komento ja suoritetaan se sitten, mutta @-merkki komennon alussa poistaa komennon tulostuksen ennen suoritusta. OpenVMS-käyttöjärjestelmän DCL-komentokielessä @-merkki komentojonotiedoston nimen edessä tarkoittaa kyseisen komentojonon ajokäskyä.

Lempinimiä

Koska merkin joutuu usein lausumaan sähköpostiosoitetta ääneen lukiessaan, sille on kertynyt useita lempinimiä, kuten kissanhäntä, miukumauku ja kippurahäntä.^[5] Nimet saattavat kuitenkin aiheuttaa sekannusta, jos kuulija ei ole tietoinen, että kyseisiä lempinimiä käytetään.

Lähteet

↑ Ät-merkki @: Kielikello, 1998, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2016.
↑ ^a ^b CD-Facta (2005). a. WSOY
↑ Bruno Giussani: A Brief History of @ thestandard.com. Arkistoitu 3.5.2009. Viitattu 31.10.2009.
↑ Philip Willan: merchant@florence wrote it first 500 years ago guardian.co.uk. Viitattu 31.10.2009.
↑ Mikrobitti 2/1991, sivu 68 (kippurahäntä)

Typografia

Typografit ja kirjainmuotoilijat	Jonathan Barnbrook Saul Bass Ed Benguiat Morris Fuller Benton Neville Brody Frederic Goudy Claude Garamond Eric Gill Tomi Haaparanta Nicolas Jenson Edward Johnston Donald Knuth Rudolf Koch Sami Kortemäki Zuzana Ličko William Morris Stanley Morison Jan Tschichold Carol Twombly Wolfgang Weingart Hermann Zapf Gudrun Zapf-von Hesse
Kirjaintyylit ja -lajit	Anfangi Antiikva Arial Baskerville ITC New Baskerville Calibri Comic Sans Egyptienne Fraktuura Garamond Gill Sans Helvetica Palatino Times Roman Unsiaali Verdana
Merkit	Alduksen lehti ❦ Asteriski * Ät-merkki @ Englannin punta £ Ampersandi & Jokerimerkki Kappaleen merkki ¶ Luetelmamerkki Luettelo matemaattisista merkeistä Plus-miinusmerkki ± Promille ‰ Prosentti % Pykälämerkki § Risti † Ristikkomerkki # Rub el Hizb ۞ Tekijänoikeusmerkki © Tilde ~ Valuuttamerkki ¤ Yläpuolinen indeksointipilkku
Suuntaukset	Amerikan uusi aalto Dekonstruktivismi Postmodernismi Sveitsiläinen tyyli
Muut aiheet	Aakkoslaji CamelCase Glyyfi Goottilaiset kirjaintyypit Kapiteeli Kirjain Kirjaintyyppi Kursiivi Ligatuuri Logo Lorem ipsum Orpo- ja leskirivit Painokirjaimet Sans-serif Serif TrueType Web Open Font Format X-korkeus Yliviivaus Ylleviivaus Ylä- ja alaindeksi

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[kielikello-1] Ät-merkki @: Kielikello, 1998, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2016.

[cd-facta-2] CD-Facta (2005). a. WSOY

[3] Bruno Giussani: A Brief History of @ thestandard.com. Arkistoitu 3.5.2009. Viitattu 31.10.2009.

[4] Philip Willan: merchant@florence wrote it first 500 years ago guardian.co.uk. Viitattu 31.10.2009.

[5] Mikrobitti 2/1991, sivu 68 (kippurahäntä)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]