Wikipedia

Tenzin Gyatso

14. dalai-lama
(Ohjattu sivulta 14. dalai-lama)

Tenzin Gyatso (tiibetiksi བསྟན་འཛིན་རྒྱ་མཚོ, Bstan-'dzin Rgya-mtsho, koko nimi Jamphel Ngwang Lobsang Yeshe Tenzin Gyatso, syntyjään Lhamo Dhondrub, tiibetiksi ལྷ་མོ་དོན་འགྲུབ།, Lha-mo Don-'grub, [ˈl̥ámo ˈtʰø̃ ̀ɖup]; s. 6. heinäkuuta 1935) on nykyinen, 14. dalai-lama, Tiibetin buddhalaisuuden johtohahmo ja Tiibetin pakolaishallituksen johtaja.

Tenzin Gyatso
Tenzin Gyatso vuonna 2015.
Tenzin Gyatso vuonna 2015.
Dalai-lama
22. helmikuuta 1940 –
Edeltäjä Thubten Gyatso
Tiibetin pakolaishallituksen johtaja
–2011
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1935 (ikä 89)
Tengster, Tiibet
Ammatti Tiibetin pakolaishallituksen johtaja
Tiedot
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1989)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.dalaiLama.com, dalailama.ru, eldalailama.com, fr.dalailama.com ja de.dalailama.com

Tenzin Gyatso syntyi maanviljelijäperheeseen Koillis-Tiibetissä. Edellisen dalai-laman ennen kuolemaansa jättämien vihjeiden ja perinteisten kokeiden perusteella hänet tunnistettiin jo pikkulapsena dalai-laman inkarnaatioksi eli ruumiillistumaksi. Hänestä tuli neljävuotiaana dalai-lama ja 15-vuotiaana Tiibetin poliittinen johtaja. Kiinan kansantasavallan miehitettyä Tiibetin Tenzin Gyatso lähti maanpakoon Intiaan. Siellä hän perusti Tiibetin pakolaishallituksen. Hän tukee tiibetiläisen kulttuurin säilyttämistä ja tavoittelee Tiibetin autonomiaa. Dalai-lama on matkustellut laajasti vuodesta 1960 lähtien tekemässä tiibetiläisten asiaa tunnetuksi, ja tiibetiläiset pitävät häntä yhä johtajanaan. Hän sai vuonna 1989 Nobelin rauhanpalkinnon väkivallattomasta rauhantyöstään.

Varhainen elämä

muokkaa

Varhaislapsuus

muokkaa
 
Dalai-laman synnyinkoti.

Lhamo Thondup (tai Dhondrub) syntyi Tengsterin kylässä Amdon maakunnassa (nyk. Qinghain maakunnassa Kiinassa) Koillis-Tiibetissä 6. heinäkuuta 1935. Hän oli vanhempiensa kuudestatoista lapsesta yhdeksäs; lapsista seitsemän jäi eloon. Hänen nimensä tarkoitti ”toiveita toteuttavaa jumalatarta”. Hänen isoveljensä Thubten Jigme Norbu oli jo aikaisemmin julistettu lama Tengster Rinpochen jälleensyntymäksi, ja hänen toinen isoveljensä opiskeli luostarissa munkiksi. Lhamon vanhemmat olivat uskonnollisia ja noudattivat tavallisimpia tiibetinbuddhalaisia menoja, mutta he eivät olleet varsinaisesti hurskaita. Ensimmäiset kolme vuotta Lhamon vietti melko tavanomaista tiibetiläislapsen elämää.[1]

Tunnistaminen jälleensyntyneeksi dalai-lamaksi

muokkaa

Kolmastoista dalai-lama oli kuollut Lhasassa vuonna 1933, ja hänen odotettiin jälleensyntyvän aikaisintaan yhdeksän kuukauden ja viimeistään kahden vuoden kuluttua kuolemastaan. Hänen päänsä havaittiin kääntyneen kahdesti hänen kuolemansa jälkeen itään päin, mikä tulkittiin merkiksi siitä, että jälleensyntyminen tapahtuisi jossain Lhasan itäpuolella. Tiibetin sijaishallitsija Reting Rinpoche lähtikin etsimään dalai-laman jälleensyntynyttä dalai-lamaa idästä, ja erinäisiä merkkejä seuraamalla löytyi kolme ehdokasta. Näistä ensimmäinen ehti kuolla, ja toinen ei kyennyt tunnistamaan dalai-lamalle kuuluneita esineitä. Kolmannen ehdokkaan, Lhamo Thondupin, sen sijaan kerrotaan heti tunnistaneen etsijäseurueen jäsenet ja heidän kantamansa esineet. Vielä nykyisin 14. dalai-lama kertoo itsekin muistavansa tapahtumat ja sen, kuinka tutulta kaikki hänestä jo silloin tuntui.[2]

Kun maakunnan hallitsija oli vihdoin lunnaita vastaan sallinut juuri neljä vuotta täyttäneen Lhamon lähteä Lhasaan, noin 50 hengen suuruinen seurue lähti Tengsteristä 10. heinäkuuta 1939. Seurueeseen kuuluivat Lhamon vanhemmat ja kaksi veljeä, jotka saivat Lhasaan saavuttua asua lähellä Lhamon uutta kotia. Lhamon saapuminen Lhasaan oli hyvin merkittävä ja odotettu tapahtuma tiibetiläisille. Neljävuotias Lhamo oli vielä liian nuori opiskelemaan buddhalaisia tekstejä, joten hän vietti ensimmäisen talven dalai-laman kesäasunnossa Norbulingkan palatsissa. Hänen päänsä ajeltiin, ja hän sai uuden nimen Jamphel Ngwang Lobsang Yeshe Tenzin Gyatso, joka tarkoittaa ”Pyhä herra, Lempeä kunnia, Suuri puhuja, Myötätuntoinen, Oppinut uskon puolustaja, Viisauden valtameri”. Henkilönnimenä hänestä käytetään kahta viimeistä nimeä. Jälkikäteen Tenzin Gyatso on suhtautunut nimiinsä vaatimattomasti: hän myöntää vain ”Suuren puhujan” olevan osuva nimi, sillä hän puhuu paljon.[3]

Dalai-lamana Tiibetissä

muokkaa

Kruunaus dalai-lamaksi

muokkaa

Lhamo palasi Lhasaan 21. helmikuuta, ja uudeksi dalai-lamaksi hänet kruunattiin juhlallisesti 22. helmikuuta 1940. Dalai-lama itse kertoi jälkeenpäin muistavansa yhä kruunajaisseremonioiden tapahtumat, ja kuinka tutulta kaikki tuntui:[4]

»Tapahtumat edessäni tuntuivat hyvin tutuilta. Minun ei tarvinnut ponnistella millään tavoin. Tuntui kuin olisin tehnyt kaiken sen aikaisemminkin.»

Opinnot

muokkaa

Kuusivuotiaana Dalai-lama aloitti buddhalaisuuden opinnot, jotka kestivät 18 vuotta. Talvet hän vietti Potalan palatsissa ja kesät Norbulingkassa, missä hän kertoo viihtyneensä paremmin.[5]

Kiinalaismiehitys ja pako Intiaan

muokkaa

Kiinan kansanarmeija hyökkäsi Tiibetiin vuonna 1949 ja miehitti lopulta maan pysyvästi, mikä muodosti uhan tiibetiläisen kulttuurin olemassaololle. Tiibetiläiset antoivat 15-vuotiaalle Dalai-lamalle täyden poliittisen vallan, sillä maa tarvitsi yhdistävää symbolia.[6] Dalai-lama neuvotteli miehityksen aikana Kiinan johdon kanssa tuloksetta.[7]

Tiibetiläiset aloittivat aseellisen vastarinnan miehittäjiä vastaan vuonna 1957. Tiibetin kansannousun alettua vuonna 1959 Dalai-laman elämä Lhasassa kävi lopulta kestämättömäksi. Kiinalaiset pommittivat maan luostareita ja ampuivat hänen palatsiaan tykillä. Dalai-lama pelkäsi henkensä puolesta ja pakeni 31. maaliskuutatarvitaan parempi lähde 1959 perheensä ja seurueensa kanssa Intiaan, mistä hän sai turvapaikan. Tiibet oli menettänyt johtajansa, jota pidettiin Jumalan asettamana, ja maahan jäi suuri henkinen tyhjiö. Osa kansasta uskoi kaiken olevan osa jumalallista suunnitelmaa, osa kielsi tapahtuneen, ja osa uskoi kiinalaisten nyt nousseen maan uusiksi jumaliksi.[8]

Maanpaossa Intiassa

muokkaa

Tiibetin pakolaishallituksen johtajana

muokkaa
 
Dalai-laman opetushuone Dharamsalassa.

Intiassa Dalai-lama asettui Intian pääministerin Jawaharlal Nehrun osoittamaan[9] McLeod Ganjin esikaupunkiin, joka sijaitsee vuorenrinteessä noin 1 800 metrin korkeudessa Dharamsalan kaupungin yläpuolella.[10] Kylä sopi ilmastoltaan tiibetiläisille ja oli tarpeeksi syrjäinen Intian johdon kannalta. Lisäksi alueella oli buddhalaisuuden varhaisia juuria. Köyhyyslupauksen antaneen Dalai-laman asuintalo oli suuri, mutta hänen asuintiloissaan ei ollut muuta kuin yksi vuode.[9]

Dalai-lama aloitti poliittisen toiminnan välittömästi Intiaan saavuttuaan. Hän perusti Dharamsalaan Tiibetin pakolaishallituksen. Vuonna 1960 hän pyysi Yhdistyneitä kansakuntia keskittymään Tiibetin kysymykseen, mikä johtikin seuraavina vuosina kolmeen tiibetiläismyönteiseen YK:n päätöslauselmaan. Vuonna 1963 hän julkisti Tiibetin demokraattisen perustuslain. Hän alkoi myös tukea uhanalaisen tiibetiläisen kulttuurin säilyttämistä ja tukea tiibetiläispakolaisia. Vuonna 1964 hän teki ensimmäisen ulkomaanvierailunsa Aasiassa.[11]

Kiinan johtaja Mao Zedong kuoli 1976, ja Tiibetin olot vapautuivat. Dalai-lamalle tarjottiin vuonna 1978 tilaisuutta palata Tiibetiin ja aloittaa keskustelut Tiibetin asemasta. Tiibetin täyttä itsenäisyyttä vielä tuolloin tavoitellut Dalai-lama torjui mahdollisuuden.[12] Tiibetissä toteutettujen uudistusten vaikutuksesta tiibetiläisten itsenäisyysvaatimukset voimistuivat, minkä vuoksi kiinalaiset kieltäytyivät Dalai-laman vuonna 1981 ehdottamista neuvotteluista.[13] Samalla Dalai-laman näkyvyys kasvoi, ja Tiibetin tilanne sai entistä enemmän kansainvälistä julkisuutta.[14]

Dalai-lama on kannattanut vuodesta 1987 alkaen täyden itsenäisyyden sijasta Tiibetin autonomiaa. Hän ehdotti samalla koko Tiibetin muuttamista rauhanvyöhykkeeksi, kehotti Kiinaa luopumaan väestönsiirtopolitiikastaan ja kiinnittämään huomiota Tiibetin ympäristönsuojeluun ja tiibetiläisten perusoikeuksiin.[15]

Vuoteen 2011 asti Dalai-lama toimi Tiibetin pakolaishallituksen johtajana. Hän päätti jättäytyä pakolaishallituksen poliittisesta toiminnasta ja keskittyä vain hengelliseen toimintaan. Tästä lähtien pakolaishallituksen johdossa on toiminut sikyong.[16][17]

Nobelin rauhanpalkinto 1989

muokkaa

Dalai-lama sai vuonna 1989 Nobelin rauhanpalkinnon. Nobel-komitea rinnasti palkintoperusteluissa Dalai-laman rauhan esitaistelijana Mahatma Gandhiin. Komitea korosti erityisesti sitä, että ”Dalai-lama on johdonmukaisesti vastustanut väkivallan käyttöä kamppailussaan Tiibetin vapauden puolesta”.[18] Nobel-palkinto lisäsi Dalai-laman tunnettuutta, mutta ärsytti Kiinaa eikä vaikuttanut sen Tiibetin-politiikkaan.[19] Palkinnon myöntämisen jälkeen Tiibetin autonomia ei ole edistynyt Dalai-laman ponnisteluista huolimatta, ja maan kiinalaistamista on jatkettu.[20]

Rauhanpalkinnon jälkeinen toiminta

muokkaa

Dalai-lama julkisti vuonna 1992 ”Suuntaviivoja Tiibetin tulevalle politiikalle, ja sen perustuslain pääpiirteet”. Siinä hän ilmoitti, ettei aio olla virallisessa asemassa Tiibetin tulevassa hallituksessa vaan aikoo palvella kansaa hallituksen ulkopuolisena yksityishenkilönä. Hän perusteli kantaansa sillä, että ei halua maan olevan yhden ihmisen varassa.[21] Hän sanoo haluavansa jatkaa elämäänsä yksinkertaisena munkkina, jos hänen sallitaan palata Tiibetiin.[22] Dalai-lama luennoi edelleen ahkerasti eri puolilla maailmaa.[23]

Seuraajan valinta

muokkaa
Pääartikkeli: 14. dalai-laman seuraaja

Dalai-lamalla on oikeus itse päättää, syntyykö hän uudelleen. Hänen mukaansa asia riippuu siitä, tarvitaanko uutta dalai-lamaa, ja hän katsoo, että asia on tiibetiläisten päätettävissä.[24] Dalai-lama on ilmoittanut, ettei uusi dalai-lama synny Kiinan alaisessa Tiibetissä.[25]

Ajattelutapa, mielipiteet ja yksityiselämä

muokkaa

Uskonto

muokkaa

Dalai-lamaa pidetään asemastaan huolimatta rationaalisesti ja tieteellisesti ajattelevana ihmisenä, ja hän on ottanut etäisyyttä dalai-lama-instituuttiin liitettyyn magiaan ja mystiikkaan sekä tiettyihin tantrisen buddhalaisuuden kiistanalaisiin käytäntöihin. Hän uskoo kuitenkin jälleensyntymiseen ja sanoo, että hänellä on ohikiitäviä muistikuvia edellisestä elämästään.[26]

Dalai-lama ei hyväksy minkäänlaista käännyttämistä vaan pitää uskonnollista vakaumusta ja hengellistä etsintää jokaisen oman valinnan ja tahdon asiana. Hän ei myöskään pidä buddhalaisuutta ainoana tapana ymmärtää elämää, vaikka se onkin hänen mielestään tapa elää hyveellistä ja myötätuntoista elämää.[27] Toisaalta on arvioitu, että juuri hänen ansiostaan sadattuhannet länsimaiset ihmiset ovat viime vuosikymmeninä kääntyneet buddhalaisiksi.[28]

Meditaatio

muokkaa

Dalai-lama on kiinnostunut buddhalaisen meditaation ja tieteen yhteisen perustan etsimisestä, ja hän puhui aiheesta vuonna 2005 eräässä neurotieteen merkittävässä konferenssissa. Dalai-lama pitää meditaatiota tekniikkana, jonka avulla maailmaan voitaisiin ehkä tuoda tyyneyttä ja rauhaa. Hän itse meditoi päivittäin ennen auringonnousua.[29] Dalai-laman ja tutkijoiden tapaamisten seurauksena on perustettu Mind and Life -instituutti.[30]

Seksuaalisuus ja abortti

muokkaa

Dalai-lama määrättiin selibaattiin jo nuorena, ja hän kertoo oppineensa tukahduttamaan halunsa, mikä on ollut vanhemmiten hänelle jo helppoa. Seksiä hän ei kuitenkaan pidä syntinä, vaan luonnollisena osana elämää. Hän ei tuomitse homoseksuaalisuutta, mutta on suhtautunut aiheeseen varauksellisesti.[31]

Dalai-lama hyväksyy abortin erikoistapauksissa, kuten terveyssyistä.[32]

Lihansyönti

muokkaa

Vaikka monet Intian buddhalaiset ovat kasvissyöjiä, Dalai-laman lahko sallii lihan syönnin. Nuorena hän söi lihaa, kuten muutkin tiibetiläiset. Nykyisin hän syö lihaa kerran tai kahdesti viikossa Intiassa asuessaan sekä matkustellessaan, mikäli lihaa hänelle tarjotaan. Hän on kertonut yrittäneensä luopua lihan syönnistä, mutta hänen sairastuttuaan lääkärit kehottivat häntä syömään lihaa terveyssyistä.[33]

Politiikka ja talous

muokkaa

Dalai-lama kertoo ryhtyneensä marxistiksi 1950-luvun puolivälissä alettuaan opiskella sitä ja pyrki jopa liittymään kommunistiseen puolueeseen. Hän ei kuitenkaan pidä kiinalaisten politiikkaa todellisena marxismina.[34] Dalai-lama kannattaa nykyisin vapaata markkinataloutta sen tarjoaman ajatuksen ja uskonnon vapauden vuoksi.[35]

Dalai-lama on hyvin ympäristötietoinen ja varoittelee maailmaa Tiibetin jäätiköiden sulamisen seurauksista.[36]

Syyskuussa 2018 Malmössä pidetyssä konferenssissa Dalai-lama sanoi Euroopan kuuluvan eurooppalaisille ja sanoi, että pakolaisten kuuluisi palata takaisin rakentamaan kotimaataan.[37]

Suhtautuminen Dalai-lamaan

muokkaa

Kiina

muokkaa

Kiina suhtautuu Dalai-lamaan kielteisesti. Eräs kiinalainen Delhin-diplomaatti kuvaili maansa suhtautumista näin: ”Me pyrimme reagoimaan Dalai-laman puheisiin aina ja kaikkialla. Hänen ei pidä luulla, että hän voi menestyä propagandansa avulla vain siksi, että muutama Hollywoodin näyttelijä lankeaa hänen temppuihinsa”.[38]

Muut maat

muokkaa

Kiinan suhtautumisen johdosta moni länsimainenkaan johtaja ei tapaa Dalai-lamaa hänen saapuessaan maahan.[39]

 
Dalai-lama keskustelemassa Barack Obaman kanssa vuonna 2011.

Yhdysvaltain presidentit ovat tavanneet Dalai-laman useasti, vaikka Kiina esittääkin asiasta aina vastalauseensa. Barack Obama tapasikin Dalai-laman useimmiten julkisuudelta salaa.[40] Hänen kolme edeltäjäänsä tapasivat Dalai-laman aina, kun tämä vieraili Washingtonissa.[41]

Paavi Franciscus kieltäytyi vuonna 2014 tapaamasta Dalai-lamaa, sillä se saattaisi hänen mukaansa haitata katolisen kirkon suhteita Kiinaan. Hänen edeltäjänsä Benedictus XVI tosin tapasi Dalai-laman vuonna 2006.[42]

Kun Dalai-lama on vieraillut Suomessa, hänet on yleensä tavannut joku valtioneuvoston jäsen, mutta ei presidentti, pääministeri tai ulkoministeri.[39] Hänen Suomen-vierailunsa yhteydessä vuonna 1996 Kiinan suurlähetystö ilmoitti, että Dalai-laman tapaaminen tulkitaan Kiinan sisäisiin asioihin puuttumiseksi.[43]

Kunnianosoitukset

muokkaa
Pääartikkeli: Tenzin Gyatson kunnianosoitukset

Dalai-lama on saanut Nobelin rauhanpalkinnon lisäksi lukuisia kunnianosoituksia.[44] Kiina on usein ilmaissut tyytymättömyytensä, kun dalai-lama on saanut jonkinlaisen palkinnon.[45][46][47]

Teokset

muokkaa

Dalai-lama on kirjoittanut toukokuuhun 2018 mennessä yksin tai yhteistyössä 90 englanniksi julkaistua kirjaa. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1962.[48]

Suomennetut teokset

muokkaa
  • Maani ja kansani puolesta: hänen Pyhyytensä Tiibetin Dalai Laman muistelmat, suom. Osmo Mäkeläinen. (WSOY, 1963)
  • Viisauden valtameri: Elämänohjeita. (Ocean of wisdom: Guidelines for living, 1989.) Suomentanut Irmeli Järnefelt. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9334-4
  • Opetuksia viisaudesta. (Käännös ranskankielisestä laitoksesta: Enseignements essentiels, 1976.) Suomentanut Katja Peiponen, Olli Holopainen. Espoo: Biokustannus, 1991. ISBN 951-9413-48-0
  • Sisäinen tasapaino. Suom. Katarina Blomqvist ja Olli Holopainen. (Biokustannus, 1995)
  • Vapaus maanpaossa: hänen pyhyytensä 14. Dalai-Laman omaelämäkerta. Suom. Seija Sinha (Biokustannus, 1997)
  • Elämänarvoja uudelle vuosituhannelle. Suom. Seija Sinha (Biokustannus, 2000)
  • Onnellisuuden taito: elämän opaskirja. Suom. Tuula Saarikoski. (Tammi, 2002)
  • Kolme harjoitusta: tie merkitykselliseen elämään. Suom. Tuula Saarikoski. (WSOY, 2003)
  • Avosydämin. Suom. Veli-Pekka Ketola. (Tammi, 2003)
  • Mietiskelyn harjoittaminen. Suom. Seija Sinha. (Biokustannus, 2005)
  • Työn ilo: onnellisuuden taito työssä. Suom. Tuula Saarikoski. (Tammi, 2005)
  • Keskusteluja Dalai-laman kanssa. Suom. Biokustannuksen käännösryhmä. (Biokustannus, 2006)
  • Maailmankaikkeus atomissa: Tieteen ja hengen läheneminen. (The universe in a single atom: The convergence of science and spirituality, 2005.) Suomentanut Matti Ojanperä. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3676-0
  • Myötätunto: sisäinen rauha ja onnellisempi maailma (Basam, 2011)
  • Sydämeni neuvoja. Hänen pyhyytensä Dalai Lama. Suom. Virpi Hämeen-Anttila. (Bazar, 2012)

Filmografia

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Chhaya 2008, s. 50–55.
  2. ↑ Chhaya 2008, s. 57–62.
  3. ↑ Chhaya 2008, s. 66–79.
  4. ↑ Chhaya 2008, s. 80–84.
  5. ↑ Chhaya 2008, s. 84–85.
  6. ↑ Chhaya 2008, s. 86.
  7. ↑ Chhaya 2008, s. 99
  8. ↑ Chhaya 2008, s. 104–111.
  9. ↑ a b Chhaya 2008, s. 122–125
  10. ↑ Martha Stevenson: Where the Dalai Lama Dwells The New York Times. 29.4.1990. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Chhaya 2008, s. 127–129.
  12. ↑ Chhaya 2008, s. 135.
  13. ↑ Chhaya 2008, s. 143–144.
  14. ↑ Chhaya 2008, s. 147–148
  15. ↑ Chhaya 2008, s. 277–278.
  16. ↑ Dalai Lama's political successor sworn in as head of exiled govt France 24. 8.8.2011. Viitattu 17.7.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Dalai Lama to retire from political life The Guardian. 10.3.2011. Viitattu 17.7.2023. (englanti)
  18. ↑ Chhaya 2008, s. 151–152.
  19. ↑ Chhaya 2008, s. 159.
  20. ↑ Chhaya 2008, s. 163–164.
  21. ↑ Chhaya 2008, s. 190–192.
  22. ↑ Chhaya 2008, s. 233.
  23. ↑ Chhaya 2008, s. 221.
  24. ↑ Chhaya 2008, s. 230–233.
  25. ↑ Dalai-lama Suomessa 18.–21.8.2011 2011. dalailama.fi. Arkistoitu 23.8.2013. Viitattu 21.4.2013.
  26. ↑ Chhaya 2008, s. 209–210, 235.
  27. ↑ Chhaya 2008, s. 217
  28. ↑ Chhaya 2008, s. 220
  29. ↑ Chhaya 2008, s. 198–201.
  30. ↑ Dalai-lama Suomessa 18.–21.8.2011: Media 2011. dalailama.fi. Arkistoitu 23.8.2013. Viitattu 21.4.2013.
  31. ↑ Chhaya 2008, s. 225–227.
  32. ↑ Claudia Dreifus: New York Times Interview with the Dalai Lama 28.11.1993. Canada Tibet Committee. Arkistoitu 30.4.2009. Viitattu 21.4.2013.
  33. ↑ This Is What The Dalai Lama Really Eats Mashed. 3.8.2018. Viitattu 17.7.2023. (englanti)
  34. ↑ Dalai-lama: Long Trek to Exile For Tibet's Apostle 27.9.1999. Time. Arkistoitu 22.4.2013. Viitattu 19.4.2013. (englanniksi)
  35. ↑ Dalai Lama: Kapitalismi voisi hyödyntää buddhalaisuuden oppeja 29.7.2009. Iltalehti. Viitattu 21.4.2013.
  36. ↑ Joyce Morgan: Think global before local: Dalai Lama 1.12.2009. The Sydney Morning Herald. Viitattu 19.4.2013. (englanniksi)
  37. ↑ Dalai Lama says 'Europe belongs to Europeans' The Business Times. 13.9.2018. Viitattu 17.9.2018. (englanniksi)
  38. ↑ Chhaya 2008, s. 169
  39. ↑ a b Matti Simula: Heidi Hautala tapaa Dalai-laman – Suomi jatkaa kuurupiiloa Suomen Kuvalehti. 19.8.2011. Viitattu 24.10.2018.
  40. ↑ Obama tapaa dalai-laman Washingtonissa Helsingin Sanomat. 30.1.2015. Viitattu 24.10.2018. (tilaajille)
  41. ↑ Obamaa arvostellaan Dalai laman torjumisesta Yle uutiset. 6.10.2009. Viitattu 24.10.2018.
  42. ↑ Johanna Kippo: Paavi ei suostu tapaamaan Dalai-lamaa Yle uutiset. 12.12.2014. Viitattu 24.10.2018.
  43. ↑ Uutiskatsaus. Kuvateksti. Mitä Missä Milloin 1997 s. 91. Otava 1996 ISBN 951-1-14219-4
  44. ↑ Award & Honors 1957 - 1999 The 14th Dalai Lama. 1.5.2024. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  45. ↑ Kiina ärtyi Pariisin dalai-lamalle myöntämästä kunnianosoituksesta. Helsingin Sanomat, 23.4.2008, s. B 3.
  46. ↑ China angered by Dalai Lama award Al Jazeera. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  47. ↑ Nobel Prize for Dalai Lama Puts China on Defensive Christian Science Monitor. Viitattu 1.5.2024.
  48. ↑ Cathy Lynn Grossman: Dalai Lama Plans Fewer Travels, Not Fewer Books Publishers Weekly. 30.4.2018. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa


Edeltäjä:
Thubten Gyatso 		Dalai-lama
14. dalai-lama 		Seuraaja:
–
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–19251901: Dunant, Passy

1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen

1925: Chamberlain, Dawes
1926–19501926: Briand, Stresemann

1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit

1949: Boyd Orr
1951–19751950: Bunche

1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō

1975: Saharov
1976–20001976: B. Williams, Corrigan

1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja

2000: Kim
2001–2001: YK, Annan

2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi

2024: Nihon Hidankyō
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tenzin_Gyatso&oldid=22777389”
  NODES
INTERN 2