Adhaan

Adhaan (arab. أَذَان‎, ʾaḏān, myös adhan, athan tai azaan, turk. ezan)^[1] on islamin rukouskutsu, jonka muessin lausuu tiettyinä ajankohtina päivän aikana. Sanan juuri on aḏn (أذن), joka tarkoittaa ”sallia”, tai uḏun, ”korva”.

Adhaan lausutaan moskeijasta viisi kertaa päivässä, perinteisesti minareetista muslimien viiden pakollisen (fardh) rukouksen (salat) merkiksi. Toinen kutsu on nimeltään iqama, joka kutsuu muslimeja asettumaan riveihin rukouksen alussa. Kun adhaan lausutaan ääneen moneen kertaan, se antaa helposti ymmärrettävän tiivistelmän islaminuskosta. Tarkoituksena on paitsi ilmoittaa rukoushetken alkamisesta myös välittää kutsun kuulijoille islamin olennainen sisältö. Nykyään kutsua varten minareetteihin on asennettu kovaääniset.

Adhaanissa lausutaan uskontunnustus (šahada): ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammad on hänen lähettiläänsä”. Uskontunnustusta kutsutaan kalimaksi ja se on ensimmäinen islamin viidestä pilarista (arab. أركان الإسلام‎, ʾarkān al-ʾislām, tai أركان الدين, ʾarkān ad-dīn, ”uskonnon pilarit”).

Rukouskutsun lausuminen

Kun uskova on peseytynyt ja valmis rukoukseen, on hyvä tapa lausua rukouskutsu. Rukoukseen kutsuja seisoo kasvot Mekkaan päin, nostaa molemmat kädet korvilleen ja lausuu ääneen:^[2]^[3]

Lausumisten määrä	Arabia	Transliteraatio	Käännös
4x	ٱللهُ أَكْبَر	Allāhu ʾakbar	Jumala on suurin
2x	أَشْهَدُ أَنْ لَا إِلٰهَ إِلَّا ٱلله	ʾašhadu ʾan lā ʾilāha ʾillā Llāh	Todistan, että ei ole muuta jumalaa kuin Jumala
2x	أَشْهَدُ أَنَّ مُحَمَّدٌ رَسُولُ ٱلله	ʾašhadu ʾanna Muḥammadun rasūlu Llāh	Todistan, että Muhammad on Jumalan lähettiläs
2x	حَيَّ عَلَى ٱلصَّلَاة	Ḥayya ʿalā ṣ-ṣalāh	Tulkaa rukoukseen (salaat)
2x	حَيَّ عَلَى ٱلْفَلَاح	Ḥayya ʿalā l-falāḥ	Tulkaa menestykseen (falaah)
2x	ٱلصَّلَاةُ خَيْرٌ مِن النَّوم	Aṣ-ṣalātu ḫayrun min an-nawm	Rukous (salaat) on parempi kuin uni
2x	ٱللهُ أَكْبَر	Allāhu ʾakbar	Jumala on suurin
1x	لَا إِلٰهَ إِلَّا ٱلله	Lā ʾilāha ʾillā Llāh	Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala

Šiiat lisäävät lauseen ”Todistan, että Jumala suojelee Alia” kolmannen lauseen jälkeen ja ”Tehkää paras teko” viidennen jälkeen.^[3]

Mālikī-koulukunnan madhhabin seuraajat sanovat ensimmäisen lauseen kaksi kertaa.
”Rukous on parempi kuin uni” sanotaan vain fajrin (aamunkoiton rukouksen) yhteydessä.
Allah on kontraktio eli lyhennös sanasta al-ʾilāh, jossa al on määräinen artikkeli (vrt. englannin the) ja ʾilāh tarkoittaa jumalaa yleisesti, kuten suomen kielen sana jumala pienellä alkukirjaimella. Allah tarkoittaa täten "sitä yhtä Jumalaa", ja se suomennetaan sanalla Jumala isolla alkukirjaimella. Sanaa käytetään aabrahamilaisten uskontojen Jumalasta.

Du’aa’

Adhaanin aikana

Kuunnellessaan adhaania muslimin täytyy toistaa samat sanat hiljaa, paitsi silloin, kun muessin sanoo ḥayya ʿalā ṣ-ṣalāh tai ḥayya ʿalā l-falāḥ, jolloin he sanovat: lā ḥawla wa-lā quwwata ʾillā bi-llāh (”ei ole voimaa tai valtaa paitsi Jumalan [voima ja valta]”).

Adhaanin jälkeen

Seuraava du’aa’ (pyyntörukous) on vapaaehtoinen:

Arabia	Transliteraatio	Käännös
اللهم رب هذه الدعوة التامة والصلاة القائمة	Allābumma rabba hāḏihi d-daʿwati at-tāmma wa-ṣ-ṣalāti l-qāʾima	Oi Jumala, tämän täydellisen kutsun omistaja ja tämän suoritettavan rukouksen omistaja
آت محمداً الوسيلة و الفضيلة	ʾĀti Muḥammadan al-wasīlata wa-l-faḍīla	Suo Muhammadille paikka Paratiisissa ja muuta luomakuntaa parempi asema
وابعثه مقاماً محموداً الذي وعدته	Wa-bʿaṯhu maqāmam Maḥmūdan allaḏī waʿadtah	Ja korota hänet asemaan, jonka olet luvannut hänelle

Perjantairukouksen (salat al-jumu'ah) aikana lausutaan kaksi adhaania: ensimmäinen kutsuu ihmiset moskeijalle ja toinen ennen kuin imaami aloittaa khutban (saarnan). Juuri ennen kuin rukous alkaa, joku rukoilevista lausuu iqaman. Tämän perustana on, että kalifi ’Umar määräsi kaksi adhaania. Kaikki sunnit eivät suosi kahta adhaania varoittamaan ihmisiä rukouksen lähestymisestä, koska nykyään rukousajat tiedetään hyvin.

Rukouskutsun syntytarina

Bilal huutaa rukouskutsua Kaaban katolla

Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa profeetta Muhammedin elämäkerrassa Sirat rasul Allah siitä, miten rukouskutsu keksittiin.^[4] Medinassa ihmiset kokoontuivat aluksi rukoilemaan ilman kutsua rukousajan tullessa, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt tilannetta hyvänä. Sekä juutalaiset että kristityt käyttivät tällöin äänimerkkejä tiedottaakseen jumalanpalveluksen alkamisesta.

Muhammed määräsi ensin juutalaiseen tapaan pasuunan kutsumaan uskovia rukoukseen. Lopputulos ei miellyttänyt profeettaa. Sitten hän käski käyttää puista läppäintä kristittyjen tapaan. Sellainen veistettiinkin, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt siitäkään. Lopulta muuan muslimi (Abdallah Ibn Zaid) tuli profeetan puheille. Hän kertoi nähneensä unessa vihreäpukuisen miehen, joka sanoi: "Entä jos näytän sinulle paremman tavan?" Parempi tapa oli huutaa rukouskutsu. Muhammed totesi, että se oli totuudenmukainen uni, jos Jumala tahtoo. Hän antoi etiopialaiselle vapautetulle orjalle Bilalille tehtäväksi huutaa rukouskutsun, koska tällä oli kantava ääni.^[4]

Tarinassa oli kuitenkin teologinen ongelma, sillä sen mukaan muutkin kuin Muhammed saattoiva saada ilmestyksen Jumalalta, vieläpä niin, että Muhammed jäi sivustaseuraajaksi.^[5] Tämän takia Ibn Hisham kertoo toisenkin version rukouskutsun alkuperästä. Se kuului seuraavasti.

Juuri kun Umar ib al-Khattalib aikoi mennä ostamaan kahta puunkappaletta läppäintä varten, hän kuuli unessa käskyn: ”Älkää ottako itsellenne läppäintä, vaan kutsukaa rukoukseen huutamalla.” Umar lähti kertomaan tätä Jumalan lähettiläälle, mutta tämä oli jo saanut aivan saman ilmestyksen. Jumalan lähettiläs sanoi Umarille: "Ilmestys ehti juuri ennen sinua.” ^[4] Toinen tarina siirtää näin ollen rukouskutsua koskevan ilmoituksen myös Muhammedille itselleen.

Kertomus havainnollistaa uskontotieteen tuntemaa ilmiötä: uskonnot eivät pelkästään lainaa toisiltaan, vaan joskus pyrkivät luomaan eroja muihin uskontoihin.^[6] Tässä tapauksessa Muhammed hylkää juutalaisten pasuunan ja kristittyjen läppäimen, kunnes keksitään huutamalla esitetty rukouskutsu.

Aiheesta muualla

Adhaan .mp3 Rukouskutsuja eri muessinien esittämänä.

Lähteet

Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9 (saksaksi)

Viitteet

↑ Nathal M. Dessing Rituals of Birth, Circumcision, Marriage, and Death Among Muslims in the Netherlands Peeters Publishers 2001 ISBN 978-9-042-91059-1 s. 25
↑ Islam uskomme, s. 66. I.I.F.S.O., 1993.
↑ ^a ^b Newby, Gordon D.: A Concise Encyclopedia of Islam, s. 18. Oneworld, 2002. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b ^c Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 172–173. Basam Books, 1999.
↑ Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 237–238. Verlag C.H. Beck, 2008.
↑ Goldziher, I.: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 339-356). Prometheus Books, 1900/2013.

[1] Nathal M. Dessing Rituals of Birth, Circumcision, Marriage, and Death Among Muslims in the Netherlands Peeters Publishers 2001 ISBN 978-9-042-91059-1 s. 25

[2] Islam uskomme, s. 66. I.I.F.S.O., 1993.

[:1-3] Newby, Gordon D.: A Concise Encyclopedia of Islam, s. 18. Oneworld, 2002. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

[:0-4] Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 172–173. Basam Books, 1999.

[5] Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 237–238. Verlag C.H. Beck, 2008.

[6] Goldziher, I.: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 339-356). Prometheus Books, 1900/2013.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]