Al-Nur
Al-Nur (arab. النور, an-Nūr) eli Valon suura on Koraanin 24. suura. Nöldeken luettelossa se kuuluu medinalaisiin. Suura sisältää 64 jaetta.[1] Suuran nimi tulee jakeista 35-40, joissa kuvataan Jumalan valoa "sellaisena kuin sen tulisi loistaa uskovaisten kodeissa".[2]
Sisältö
muokkaaLakeja siveellisyydestä (2–34)
muokkaaSuura sisältää lakeja aviorikoksesta, juoruilusta ja avioliitosta. Avionrikkojia, sekä miestä että naista, tulee rankaista sadalla ruoskaniskulla. Sääli ei saa estää kuuliaisuutta Jumalalle. Naimisissa olevan naisen syyttämiseksi vaaditaan kuitenkin neljä todistajaa, muuten syyttäjää itseään rangaistaan kahdeksallakymmenellä ruoskaniskulla. Koraani toteaa, että säädökset olisivat ankarammat, ellei Jumala olisi niin laupias ja viisas.[2]
Koraanin selvästä määräyksestä huolimatta šariaan omaksuttiin ruoskimisen sijaan avionrikkojan kivittäminen kuoliaaksi.[3] Kivittäminen oli Moosekseen lakiin kuuluva rangaistus aviorikoksesta[4], mutta muslimit eivät löytäneet vastaavaa ohjetta Koraanista.[1] Asiasta kehittyi ongelma, kunnes ratkaisu löytyi Aišan kertomasta hadithista, jonka mukaan kesy lammas oli syönyt kyseisen Koraanin kohdan.[5] Joseph Schacht on todennut, että šaria sisältää muitakin määräyksiä, jotka poikkeavat Koraanista.[6]
Juorujen levittämistä koskeva koskevat jakeet 11-20 laskeutuivat perimätiedon mukaan sen jälkeen, kun profeetta oli palaamassa sotaretkeltä, mihin myös Aiša osallistui. Aiša oli eksynyt seurueesta, mutta nuori sotilas oli löytänyt hänet ja tuonut takaisin. Tapaus herätti juoruja, ja jakeet kohdistuivat Aišan panettelijoita vastaan.[2][1]
"Valon jae" 24:35
muokkaa"Valon jae" 24:35 on tullut kuuluisaksi kauneudestaan, ja se on antanut koko suuralle nimen. [1]
Jumalan merkit luonnossa (41-46)
muokkaaMyös Valon suura esittelee Jumalan merkkejä luonnossa. Ne ovat selkeitä todisteita Jumalasta. Jakeissa kerrotaan niistä esimerkkeinä pilvet, vesi- ja raesateet, yön ja päivän vaihtelu sekä eläimet.[2]
Muuta
muokkaaSuura sisältää kehotuksen totella sekä Jumalaa että Profeettaa (24:54). Islamin mukaan uskon lähteenä ovatkin yhtäältä Koraani, joka on suoraa Jumalan sanaa ja toisaalta profeetan sunna.[1] Suura ei kuitenkaan mainitse Muhammedia nimeltä.
Muiden suurien tapaan Valon sisältää myös varoituksia Helvetistä ja lupauksia Paratiisista uskovaisille.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5
- Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
- Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
- Schacht, Joseph: The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Clarendon, 1950. ISBN 0-19-825357-5.
- Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa| Edeltävä suura: | Koraanin suurat | Seuraava suura: |
| Al-Nur | ||
| 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 | ||