Albin Stenroos
Oskar Albinus ”Albin” Stenroos (24. helmikuuta 1889[1] Vehmaa – 30. huhtikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija ja maratonin olympiavoittaja vuodelta 1924.
| Albin Stenroos | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1889 |
| Kuollut | 30. huhtikuuta 1971 (82 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 173 cm |
| Paino | 64 kg |
| Laji | kestävyysjuoksu, maastojuoksu |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pariisi 1924 | maraton | |
 Hopeaa |
Tukholma 1912 | maastojuoksu joukkue | |
 Pronssia |
Tukholma 1912 | 10 000 m | |
Ura juoksijana
muokkaaAlbin Stenroos juoksi ensimmäisen maratoninsa SM-kisoissa vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Tämän jälkeen hän keskittyi lyhyemmille matkoille ja juoksi matkan seuraavan kerran vasta Pariisin olympialaisissa 1924.
Stenroos voitti ensimmäisen SM-kultansa vuonna 1910 10 000 metrin juoksussa ajalla 33.30,6. Tämän jälkeen Hannes Kolehmaisen poissa ollessa Stenroos voitti 5 000 ja 10 000 metrin juoksuissa kahdeksan mestaruutta vuosina 1912 (voittoajat 16.07,7 ja 33.05,4), 1913 (15.52,2 ja 33.15,8), 1915 (15.49,1 ja 32.37,6) ja 1916 (15.38,1 ja 33.15,4). Hän oli myös maastojuoksun mestari 1915, 1916 ja 1917. Hän voitti lisäksi tunnin juoksun mestaruuden 1915 18 038 metrillä ja 25 000 metrin juoksun mestaruuden seuraavana vuonna ajalla 1.32.12,3.[2]
Stenroos voitti myös HKV:n edustajana Suomen-mestaruuksia 5 × 2000 metrin viestissä vuosina 1911, 1915, 1916, 1917, 1918 ja 1923. Hän voitti viestimestaruuden myös 1913 Turun Urheiluliiton juoksijana.[3]
Vuoden 1912 olympialaisissa Stenroos voitti Hannes Kolehmaisen voittamassa 10 000 metrin kilpailussa pronssia ajalla 32.21,8. Hän sijoittui maastojuoksussa kuudenneksi ja oli hopealla joukkuekisassa.[4]
Vuonna 1915 Stenroos juoksi ensimmäisen virallisen maailmanennätyksen 30 000 metrin ratajuoksussa (1.48.06,2), jota Hannes Kolehmainen paransi 1922 aikaan 1.47.13,4. Stenroos paransi vuonna 1924 ennätystä vielä yli minuutilla (1.46.11,6). Ennätys pysyi voimassa vuoteen 1928, jolloin Väinö Sipilä rikkoi sen. Stenroos teki vuonna 1923 myös 20 000 metrin ennätyksen (1.07.11,2), joka paransi Kolehmaisen ennätystä 29 sekunnilla. Ville Kyrönen rikkoi ennätyksen seuraavana vuonna.[5]
Stenroos jätti vuoden 1920 olympialaiset väliin. Vuonna 1924 Stenroos päätti osallistua maratonille, matkalle jota hän ei ollut juossut 15 vuoteen. Hän voitti kuumissa olosuhteissa käydyn kisan ylivoimaisesti: hopeamitalisti Italian Romeo Bertini hävisi lähes kuusi minuuttia. Myöhemmin hän kadotti kultamitalinsa: hän arveli “sen menneen menojaan sodan pauhuissa, eikä siitä sen jälkeen ole kuulunut mitään”. Olympiavoittajat saivat kuitenkin mitalinsa lisäksi myös maljakon, ja se on Stenroosin lapsenlapsella edelleen tallella.[6]
Stenroos sijoittui toiseksi Bostonin maratonilla 1926, mutta epäonnistuttuaan seuraavana vuonna hän päätti lopettaa uransa 39 vuoden iässä. Hän oli tuolloin harrastanut juoksua 25 vuotta.[6]
Juoksu-uran jälkeen
muokkaa
Stenroos toimi vuosina 1930–38 Hotelli Kluuvin lämmittäjänä. Helsingin olympiastadionin valmistuttua hän siirtyi sen lämmittäjäksi, ja hänellä oli stadionilla kahden huoneen työsuhdeasunto, joka sijaitsi nykyisen Urheilumuseon alakerrassa. Sodan aikana hän osallistui stadionin pommitusten raivaustöihin. Työ stadionilla loppui, kun se liitettiin kaukolämpöverkkoon. Stenroos jäi eläkkeelle ja muutti Maunulaan 1960-luvun alussa.[6]
Saavutuksia
muokkaa- Olympiakultaa maratonilla 1924
- Olympiahopea maastojuoksun joukkuekilpailu 1912
- Olympiapronssia 10 000 m juoksu 1912
- Olympialaisissa 1912 maastojuoksussa kuudes ja 3 000 metrin joukkuekilpailussa neljäs
- Suomen mestari 5 000 m juoksu 1912, 1913, 1915 ja 1916
- Suomen mestari 10 000 m juoksu 1910, 1912, 1913, 1915 ja 1916
- Suomen mestari maastojuoksu 1915, 1916 ja 1917
Lähteet
muokkaa- Albin Stenroos Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
Viitteet
muokkaa- ↑ Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 2. Urheilutietäjän kesä, 2002, s. 14.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 447–448. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 447–450. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 18–19. Otava, 1970.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 421. Otava, 1970.
- ↑ a b c Ari Pusa: Tuula Stenroosin mummola oli Olympiastadion. Helsingin Sanomat, 18.10.2020, s. A 28–29. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 21.10.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa- Arponen, Antti O.: Stenroos, Albin (1889–1971) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
1896: Spyrídon Loúis | 1900: Michel Théato | 1904: Thomas Hicks | 1908: Johnny Hayes | 1912: Kenneth McArthur | 1920: Hannes Kolehmainen | 1924: Albin Stenroos | 1928: Boughéra el-Ouafi | 1932: Juan Carlos Zabala | 1936: Sohn Kee-chung | 1948: Delfo Cabrera | 1952: Emil Zátopek | 1956: Alain Mimoun | 1960: Abebe Bikila | 1964: Abebe Bikila | 1968: Mamo Wolde | 1972: Frank Shorter | 1976: Waldemar Cierpinski | 1980: Waldemar Cierpinski | 1984: Carlos Lopes | 1988: Gelindo Bordin | 1992: Hwang Young-cho | 1996: Josia Thugwane | 2000: Gezahegne Abera | 2004: Stefano Baldini | 2008: Samuel Wanjiru | 2012: Stephen Kiprotich | 2016: Eliud Kipchoge | 2020: Eliud Kipchoge | 2024: Tamirat Tola |