Alexandre Dumas (vanhempi)

Alexandre Dumas vanhempi, koko nimeltään Dumas Davy de la Pailleterie (24. heinäkuuta 1802 Villers-Cotterêts, Ranska – 5. joulukuuta 1870 Puys, Seine-Maritime, Ranska), oli romantiikan ajan ranskalainen romaanikirjailija. Hänen kuuluisimmat teoksensa ovat Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston kreivi.

Alexandre Dumas
Dumas vuonna 1855
Henkilötiedot
Syntynyt	24. heinäkuuta 1802 Villers-Cotterêts, Ranska
Kuollut	5. joulukuuta 1870 (68 vuotta) Puys, Seine-Maritime, Ranska
Kirjailija
Äidinkieli	ranska
Tuotannon kieli	ranska
Tyylilajit	romantiikka ja historiallinen fiktio
Pääteokset	Kolme muskettisoturia Monte-Criston kreivi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Suku ja lapsuus

Alexandre Dumas syntyi Villers-Cotterêts'ssa, Aisnessa, lähellä Pariisia. Hän oli markiisi Antoine-Alexandre Davy de la Pailleterien lapsenlapsi. Dumas’n isoisä asui Santo Domingon siirtokunnassa (nykyään Dominikaaninen tasavalta mutta ennen osa Haitia) plantaasilla ja sai lapsia mustan orjansa Marie-Céssette Dumas’n kanssa. Vuonna 1762 Marie-Céssette synnytti pojan, Thomas-Alexandren, ja kuoli pian sen jälkeen.

Kun markiisi ja hänen nuori poikansa vuonna 1780 palasivat Normandiaan, orjuus oli yhä voimassa. Niinpä poika joutui kärsimään siitä, että oli puoliksi musta. Vuonna 1786 Thomas-Alexandre liittyi Ranskan armeijaan mutta aristokraattisen sukunsa mainetta suojellakseen värväytyi äitinsä tyttönimellä. Ranskan suuren vallankumouksen seurauksena markiisi menetti omaisuutensa, mutta hänen poikansa Thomas-Alexandre Dumas kunnostautui kyvykkäänä ja rohkeana sotilaana Napoleon Bonaparten armeijassa.

Thomas-Alexandre Dumas meni naimisiin Marie-Louise Elizabeth Labouret’n kanssa vuonna 1792, ja heti seuraavana vuonna hänet ylennettiin kenraaliksi. Kenraali Dumas seurasi Napoleonia tämän sotaretkillä, muun muassa Egyptissä. Heidän välinsä kuitenkin viilenivät, ja kenraali joutui epäsuosioon.

Vuonna 1802 Marie-Louise synnytti heidän poikansa Alexandre Dumas’n, josta tuli sittemmin Ranskan taloudellisesti menestyksekkäin kirjailija. Kenraali Dumas kuoli vuonna 1806 sotavankeuden heikentämänä. Alexandre oli silloin vain neljävuotias, ja hänen äitinsä jäi lähes köyhtyneenä kasvattamaan yksin poikaa vaikeissa olosuhteissa. Eläkettä hän ei saanut Napoleonin epäsuosion vuoksi.

Äiti ja sisar opettivat Alexandrea kotona, mutta tämä ei ollut opiskelusta kovin innostunut. Sen sijaan Alexandre rakasti kirjoja: hän luki kaiken, mitä käsiinsä sai. Äiti kertoi hänelle myös tarinoita isän urheista sotilasteoista Napoleonin kunnian vuosien aikana. Tarinat ruokkivat Alexandren vilkasta mielikuvitusta seikkailuineen ja sankareineen.

Vaikka Dumas’n perhe oli köyhä, heillä oli yhä isän ansiokas maine ja aristokraattisia suhteita. Monarkian palauttamisen jälkeen 20-vuotias Alexandre Dumas muuttikin Pariisiin, jossa hän pääsi kirjuriksi Palais-Royaliin vaikutusvaltaisen Orléansin herttuan kansliaan.

Kirjallinen ura

Työskennellessään Pariisissa Dumas alkoi kirjoittaa artikkeleita aikakauslehtiin ja näytelmiä teatteriin. Vuonna 1829 valmistui hänen ensimmäinen näytelmänsä, joka saavutti suurta yleisönsuosiota. Seuraavana vuonna hänen toinen näytelmänsä osoittautui yhtä suosituksi, ja sen seurauksena Dumas pystyi taloudellisesti työskentelemään täysipäiväisenä kirjailijana. Vuonna 1830 hän osallistui vallankumoukseen, jossa syrjäytettiin kuningas Kaarle X. Tämän tilalle valtaistuimelle nostettiin Dumas’n entinen työnantaja Orléansin herttua, ”porvariskuningas”, joka hallitsi nimellä Ludvig Filip.

1830-luvun puoliväliin asti Ranskassa elämä pysyi epävakaana, ja muutokseen pyrkivien tyytymättömien tasavaltalaisten ja köyhtyneiden kaupunkityöläisten aiheuttamia ajoittaisia levottomuuksia ilmeni. Kun elämä hiljalleen palautui normaaleihin uomiinsa, kansakunta alkoi teollistua, ja parantuvan talouden myötä lehdistösensuurin lakattua ajat alkoivat muuttua hyvin suotuisiksi Alexandre Dumas’n taidoille.

Kirjoitettuaan lisää menestyksekkäitä näytelmiä Dumas keskittyi romaaneihin. Vaikka hän harrasti tuhlaavaista elämäntyyliä ja kulutti enemmän kuin ansaitsi, hän osoitti olevansa erittäin terävä-älyinen markkinoija. Kun sanomalehdet vaativat häneltä kovasti jatkokertomuksen muodossa olevia romaaneja, Dumas yksinkertaisesti kirjoitti vuonna 1838 uudelleen yhden näytelmistään ja sai aikaan ensimmäisen jatkokertomusromaanin Le Capitaine Paul. Menestys sai Dumas’n perustamaan tuotantostudion, joka tuotti satoja tarinoita. Dumas itse ideoi ja valvoi tarinoiden kirjoittamista, mutta palkatut työntekijät tekivät varsinaisen työn.

Vuonna 1840 Dumas meni naimisiin näyttelijä Ida Ferrier’n kanssa mutta jatkoi lukuisia rakkaussuhteitaan toisten naisten kanssa; hän siitti ainakin kolme aviotonta lasta. Yksi näistä lapsista, vuonna 1824 syntynyt ja isänsä mukaan nimetty poika, seurasi Dumas’n jalanjälkiään, ja myös hänestä tuli menestynyt romaani- ja näytelmäkirjailija. Jotta heidät saman nimen ja ammatin vuoksi erottaisi toisistaan, toiseen viitataan nimellä Alexandre Dumas vanhempi, kun taas toinen on Alexandre Dumas nuorempi.

Alexandre Dumas vanhempi kirjoitti seikkailuja tulvillaan olevia tarinoita ja historiallisia kronikoita, jotka valtasivat ranskalaisen yleisön mielikuvituksen. Hänen tarinoidensa jatkoa odotettiin hanakasti.

Dumas ansaitsi kirjoittamisella paljon rahaa, mutta hän oli yhtenään rahaton ja veloissa, koska tuhlasi ylenpalttisesti lukemattomiin naisiin ja ylelliseen elämään. Château de Monte-Cristo, hänen rakennuttamansa valtava ja kallis kartano, oli jatkuvasti täynnä vieraita, jotka käyttivät hyväkseen hänen anteliaisuuttaan. Kun kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin toisessa vallankumouksessa, vastavalittu presidentti Ludvig Napoleon Bonaparte ei suhtautunut Dumas’han suopeasti. Vuonna 1851 Dumas’n oli lopulta pakko paeta velkojiaan Brysseliin. Sieltä hän matkusti Venäjälle, jossa ranska oli toinen kieli ja jossa hänen kirjoituksensa olivat myös valtaisan suosittuja.

Dumas vietti Venäjällä kaksi vuotta ennen kuin lähti etsimään seikkailuja ja aineksia uusiin tarinoihin. Maaliskuussa 1861 perustettiin Italian kuningaskunta, jonka kuninkaaksi kruunattiin Viktor Emanuel II. Seuraavien kolmen vuoden ajan Alexandre Dumas osallistui taisteluun yhdistyneen Italian puolesta ja palasi Pariisiin vuonna 1864.

Menestyksestä ja aristokraattisista suhteista huolimatta Dumas’n syntyperä vaikutti häneen koko elämän ajan. Vuonna 1843 hän kirjoitti novellin, joka käsitteli jonkin verran rotuun liittyviä kysymyksiä ja kolonialismin vaikutuksia. Silti rasistiset asenteet heikensivät hänen asemaansa Ranskan historiassa pitkään 5. joulukuuta 1870 tapahtuneen kuolemansa jälkeenkin.

Kuolemanjälkeinen kunnianosoitus

Château de Monte-Cristo

Alexandre Dumas haudattiin seudulle, jossa hän oli syntynyt. Hänen jäännöksensä olivat Villers-Cotterêts'n hautausmaalla 30. marraskuuta 2002 saakka. Ranskan presidentin Jacques Chiracin käskystä Dumas’n ruumis kaivettiin ylös. Televisioidussa seremoniassa Dumas’n uusi arkku kuljetettiin juhlallisessa paraatissa Pariisin Panthéoniin, suureen mausoleumiin, johon Ranskan kuuluisia henkilöitä on haudattu. Arkku oli verhottu sinisellä samettikankaalla, ja sen sivuilla oli neljä muskettisotureiksi (Athos, Porthos, Aramis ja D’Artagnan) pukeutunutta miestä.

Seremoniaa seuranneessa haastattelussa presidentti Chirac tunnusti, että rasismia Dumas’ta kohtaan oli ollut. Hän sanoi myös, että vääryydet oli nyt korjattu, kun Alexandre Dumas oli asetettu kirjailijakollegojensa Victor Hugon ja Voltairen rinnalle.

Kunnianosoituksen kautta tunnustettiin, että vaikka Ranskassa oli syntynyt monia suuria kirjailijoita, kukaan ei ole ollut yhtä luettu kuin Alexandre Dumas. Hänen tarinoitaan on käännetty lähes sadalle kielelle, ja ne ovat inspiroineet yli 200 elokuvaa.

Pariisin ulkopuolella sijaitseva Alexandre Dumas’n koti Château de Monte-Cristo on restauroitu ja avoinna yleisölle.

Dumas’n suomennetut teokset

Muskettisoturisarja

• Kolme muskettisoturia 1–2 (Gummerus 1889; myös nimellä Kolmikko muskettisoturia, Alfred Kordelin 1895–1896)
• Myladyn poika eli kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin (Alfred Kordelin 1896-1897; myös nimellä Muskettisoturit seikkailevat jälleen, Karisto 1989)
  • Muskettisoturit palaavat (Karisto 1969)
  • Muskettisoturit juonittelevat (Karisto 1969)
  • Muskettisoturit taistelevat (Karisto 1969)
  • Muskettisoturit pakenevat (Karisto 1969)
  • Muskettisoturit voittavat (Karisto 1969)
• Bragelonnen varakreivi eli muskettisoturien viimeiset urotyöt (Karisto 1916)
• Portoksen poika eli Aramiksen kuolema (Karisto 1935; myös nimellä Viimeinen muskettisoturi, Karisto 1994)

Monte-Cristo

• Monte-Criston kreivi, alkuteos ranskaksi Le Comte de Monte-Cristo 1844
  • Suomennettu moneen kertaan: Johan Arvid Saivo, Satakunnan kirjakauppa 1892, Jalmari Finne 1912, Kaarlo Kurko 1946, Marjatta Salonen ja Eeva-Liisa Sallinen ja lyhentäen suomentanut Lauri Hirvensalo 1945

Muita teoksia

(Osa teoksista saattaa olla useampaan kertaan listassa, sillä teoksia on julkaistu useilla nimillä ja monenlaisina versioina.)

• Cellamaren salaliitto (Karisto 1934)
• Georges (Laatukäännös JAS 2019)
• Herttuattaren rakkaus (Gummerus 1949)
• Historialliset romaanit 1: Lääkärin muistelmia (Karisto 1917)
• Historialliset romaanit 2: Josef Balsamo (Karisto 1917)
• Historialliset romaanit 3: Neiti de Taverney (Karisto 1917)
• Historialliset romaanit 4: Rouva de la Motte (Karisto 1917)
• Historialliset romaanit 5: Kuningattaren kaulanauha (Karisto 1917)
• Historialliset romaanit 6: Bastiljin valloitus (Karisto 1918)
• Historialliset romaanit 7: Romaani Ranskan vallankumouksesta; Ange Pitou (Karisto 1918)
• Historialliset romaanit 8: Kreivitär de Charny (Karisto 1924)
• Historialliset romaanit 9: Salaliittolaiset (Karisto 1924)
• Historialliset romaanit 10: Pakolaiskuningas (Karisto 1924)
• Historialliset romaanit 11: Kansanmies (Karisto 1925)
• Historialliset romaanit 12: Marseljeesi (Karisto 1926)
• Historialliset romaanit 13: Templen vangit (Karisto, 1927)
• Historialliset romaanit 14: Maison-Rougen ritari (Karisto, 1927)
• Historialliset romaanit 15: Hirmuhallitus (Karisto, 1927)
• Kaksi Dianaa (Nide 1956)
• Kaksoisolento (Karisto 1950)
• Kapteeni Pamfilius (Karisto 1936)
• Keisari ja orjatyttö (Nide 1952)
• Kerjäläismunkki (Karisto 1931; myös nimellä Narri ja munkki, Karisto 1966)
• Kertomus Wilhelmi Tellistä ja Sveitsinmaan vapauttamisesta (1849)
• Kirjekyyhkynen (Karisto 1916)
• Kohtalokumppanukset (Karisto 1951)
• Korsikan veljekset (Suomalais-amerikkalainen kustannusyhtiö 1901)
• Kosto (Les quarante-cinq 4/4, Karisto 1933)
• Kreivin poika ja kuninkaan tytär (Karisto 1950)
• Kreivitär de Monsorau 1–2 (Clouberg ja K. 1897–1898)
• Kuningatar Margot 1–2 (J. Holt 1897)
• Kuningatar Margot (La reine Margot 2/3, Karisto 1966)
• Kuninkaan narri (Les quarante-cinq 2/4, Karisto 1933)
• Kuollut maailmalta (Karisto 1921)
• Kyyhkyspalkinto (Otto Andersin 1916)
• Lääkärin muistelmia 1: Joseph Balsamo 1–2 (Otto Andersin 1896)
• Lääkärin muistelmia 2: Cagliostro, Joseph Balsamon jatkoa (Otto Andersin 1896)
• Maison Rougen ritari (Suomentaja 1901)
• Méridorin kaunotar (La dame de Monsoreau 1/4, Karisto 1931)
• Mestari Aadam Kalabrialainen (Karisto 1916)
• Molemmat Dianat (M. Lindroth 1897–1898)
• Monsoreaun kreivitär 1–2 (Otto Andersin’in kustannusliike 1912–1914)
• Morsiuspuku (Otava 1913)
• Musta tulpaani 1–2 (WSOY 1913)
• Narri ja munkki (La dame de Monsoreau 2/4, Karisto 1966)
• Neljäkymmentäviisi... (Les quarante-cinq 1/4, Karisto 1933)
• Pariisin verihäät (La reine Margot 1/3, Karisto 1966)
• Punainen kardinaali (Fennia 1948; myös nimellä Punainen sfinksi, Gummerus 1948)
• Pyhä liiga (La dame de Monsoreau 3/4, Karisto 1931)
• Pärttylin-yö (Karisto 1929)
• Rakkaus voittaa (Chevalier d’Harmental 3/3, Karisto 1966)
• Rakkaus voittaa kaikki (Karisto 1934)
• Ritari D'Harmental (Chevalier d’Harmental 1/3, Karisto 1934)
• Ritari peloton (La dame de Monsoreau 1/4, Karisto 1931)
• Salaliitto (Chevalier d’Harmental 2/3, Karisto 1966)
• Sankarin saavutus (Karisto 1951)
• Vedenpaisumus (Les quarante-cinq 3/4, Karisto 1933)
• Velisurmaajat (La reine Margot 3/3, Karisto 1930)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexandre Dumas (vanhempi) Wikimedia Commonsissa

• Vapaasti ladattavia Alexandre Dumas’n e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta.
• Alexandre Dumas -nettisivu; kattava lähde Dumas’n teoksista ja muusta. (ranskaksi, englanniksi)
• IntraText: Dumas (englanniksi)
• Parkkinen, Jukka: Kolme muskettisoturia on kumppanuuden korkeaveisu. Turun Sanomat 7.3. 1999.