Wikipedia

Alkueliöt

aitotumaisten eliöiden ryhmä, joka ei kuulu kasveihin, eläimiin tai sieniin
(Ohjattu sivulta Alkueliö)

Alkueliöt eli protoktistit eli protistit (Protista) on nykyisessä merkityksessään sovinnainen yhteisnimitys niille alkeellisille aitotumaisille eliöryhmille, jotka eivät sukulaisuussuhteidensa perusteella kuulu kasveihin, eläimiin tai sieniin.

Alkueliöt
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Alkueliöt
Protista
Haeckel, 1866
Katso myös

  Alkueliöt Wikispeciesissä
  Alkueliöt Commonsissa

1900-luvulla alkueliöt esitettiin usein omana eliökuntanaan. Eliöiden kuntatason luokittelu on sittemmin huomattavasti monimutkaistunut, mutta alkueliöt-niminen kunta saattaa edelleenkin yksinkertaisuuden vuoksi esiintyä yleistajuisissa tietokirjoissa tai koulukirjoissa. Fylogeneettisen taksonomian kannalta tällainen kunta on taksonina kuitenkin virheellinen, koska siihen luetut eliöt eivät muodosta kehityshistoriallisesti yhtenäistä eli monofyleettistä ryhmää. Tästä syystä alkueliöt ei enää ole tieteellisessä luokittelussa käytettävä itsenäinen eliökunta tai muu taksoni, vaan sovinnainen yleisnimitys niille eliöryhmille, jotka eivät kuulu mihinkään edellä mainituista kolmesta suuresta eliökunnasta (kasvit, sienet, eläimet). Nykyaikaisessa luokittelussa ne kuuluvat joukkoon useita itsenäisiä pieniä eliökuntia tai vanhoja kehityslinjoja, joilla ei ole kovinkaan paljoa keskinäistä sukulaisuutta.

Ominaisuudet

muokkaa

Monille tähän ryhmään kuuluville eliöille on ominaista lähinnä yksittäin elävät solut, joilla on pitkälle erikoistuneita soluelimiä ja jotka eivät pysty muodostamaan erikoistuneita kudoksia. Yksi- ja monisoluisuuden raja on kuitenkin häilyvä, sillä esimerkiksi eräät limasienet viettävät osan elinkaarestaan yksisoluisena ja osan monisoluisena eliönä.

Yksisoluisten eliöiden lisäksi eräät alkueliöt muodostavat filamentteja, pieniä yhdyskuntia tai eräät ruskeat levät jopa suuria sekovartisia eliöitä. Useimmat ovat kuitenkin kooltaan mikroskooppisia; niiden koko vaihtelee 5 mikrometristä 2–3 millimetriin. Eräät loiset ja levät ovat vain yhden mikrometrin kokoisia, mutta ruskolevät voivat saavuttaa kymmenien metrien pituuden. Yksisoluisille on usein tyypillistä solurakenteen monimutkaisuus; soluelimet ovat kehittyneemmät ja niitä on enemmän, koska solujen täytyy kyetä elämään itsenäisesti. Lisäksi solujen pinnalle on usein kehittynyt erityisiä siimoja tai ripsiä, joiden avulla eliöt pystyvät liikkumaan.[1] Ameboilla ja juurijalkaisilla on puolestaan solulimasta työntyviä valejalkoja, joiden avulla ne pystyvät ryömimään eteenpäin.

Alkueliöt tarvitsevat kostean elinympäristön. Niitä esiintyy vesistöissä, joissa ne muodostavat planktonia, maaperässä, jossa ne toimivat esimerkiksi kuolleen aineksen hajottajina, sekä muissa eliöissä joko loisina, symbiontteina tai päällysvieraina.

Taksonomia

muokkaa
 
Aitotumaisten eri kehityshaarojen väliset sukulaisuudet

Alkueliöiden erottamista omaksi kunnakseen ehdotti ensimmäisenä Ernst Haeckel vuonna 1866, mutta ajatus oli vallalla yleisesti vasta 1900-luvun loppupuoliskolla. Alun perin alkueliöihin luettiin kaikki yksisoluiset elämänmuodot, kuten bakteerit, kunnes merkittävä jako aitotumaisten ja esitumaisten eliöiden välillä tehtiin.[1] Molekulaaristen menetelmien kehittyminen systemaattisessa tutkimuksessa osoitti kuitenkin, että itse asiassa mitään yksittäistä ja yhtenäistä alkueliöiden kuntaa ei ole olemassa, vaan että kyseessä on joukko hyvin vanhoja itsenäisiä kehityslinjoja, joista vain ei evoluution kuluessa kehittynyt mitään erityisen merkittäviä elämänmuotoja.

Alkueliöiden luokittelu on vieläkin jatkuvassa muutoksen tilassa, sillä lajien sukulaissuhteet ovat olleet pitkään epäselvät. Luokittelua on sekoittanut muun muassa se, että monet yksisoluiset eliöt ovat evoluution kuluessa ottaneet soluihinsa viherhiukkasiksi toisia yhteyttäviä yksisoluisia eliöitä (endosymbioosi), mikä on sekoittanut tällaisia eliöitä kasvien ja viherlevien kehityshaaraan. Nykytutkijat ovat eriyttäneet alkueliöihin kuuluvia kehityslinjoja omiksi kunnikseen (esimerkiksi Chromalveolata tai Chromista), johon luetaan muun muassa rusko- ja kultalevät). Nykytutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että näitä kuntia on 6–10.

Alkueliöt on ulkoisten ominaisuuksiensa ja elintapojensa perusteella mahdollista jakaa erilaisiin ryhmiin: levämäiset (Algae) ovat yhteyttäviä ja muistuttavat siten kasveja; alkueläimiksi (Protozoa) on kutsuttu liikuntakykyisiä, jotka ovat kehittäneet toimintaperiaatteiltaan eläinten elimiä vastaavia soluelimiä; jotkut puolestaan muodostavat rihmastomaisia rakenteita sekä itiöitä ja siten muistuttavat sieniä. Tällainen jaottelu ei kuitenkaan kerro mitään näiden eliöiden keskinäisistä sukulaisuussuhteista, jotka ovat alkaneet selvitä vasta 2000-luvun alussa molekyylisystemaattisilla menetelmillä.

 
Päärynälevä (Macrocystis pyrifera).
 
Balantidium-ripsieläin
 
Paranvoi (Fuligo septica).
 
A: Chaos-ameba ja B: Actinophrys-leväsolu

Alla on esitetty jaottelu, jossa on esitetty perinteisesti alkueliöiksi luokiteltujen eliöryhmien sijoittuminen eliökunnan luokittelussa niiden kehityshistoriallisten sukulaisuussuhteiden perusteella nykyisimmän käsityksen (Cavalier-Smith, Adl ym.) mukaan.[2] Luokittelu voi tarkentua ja muuttua tutkimustiedon karttuessa.

Lähteet

muokkaa
  • Campbell, N. & Reece, J.: Biology, s. 575–599. Pearson Prentice Hall, 2008. ISBN 978-0-321-53616-7 (englanniksi)
  • Rikkinen, J.: Leviä, sieniä ja leväsieniä. Yliopistopaino, 1999. ISBN 9789515703637
  • Schlegel, M., Hülsmann, N.: Protists – A textbook example for a paraphyletic taxon. Organisms Diversity & Evolution, 2007, 7. vsk, nro 2, s. 166–172. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Encyclopædia Britannica
  2. ↑ Adl, S. M. et al.: The new higher level classification of eukaryotes with emphasis on the taxonomy of protists. J. Eukaryot. Microbiol., 2005, 52. vsk, nro 5, s. 399–451. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alkueliöt&oldid=22765795”
  NODES
Idea 1
idea 1