Ammit
Ammit (tunnetaan myös nimillä Ammut, Ammet, Amemait, Ammam, Ahemait) oli muinaisen Egyptin mytologiassa vainajien sieluja syövä peto, jonka ruumis oli yhdistelmä vaarallisten eläinten ruumiinosia: krokotiilin pää, leijonan harja, gepardin etu- ja virtahevon takaruumis.[1]
Muinaisessa Egyptissä ihmiset uskoivat, että kuoleman jälkeen ihminen joutuu jumalten tuomariston eteen. Siellä vainajan sydän punnitaan vaa´alla toisessa kupissa sydän ja toisessa totuuden jumalatar Maatin sulka. Mikäli sydän oli kevyempi kuin sulka, osoitti se vainajan olleen rehellinen ja hyvä elämässään. Näin vainajalla oli mahdollisuus päästä tuonpuoleiseen. Mikäli taasen vainajan sydän oli sulkaa painavampi, joutui vainaja hirmuisen Ammit-pedon kitaan.[1]
Egyptiläiset pitivät Ammitia jonkinlaisena paholaisena, koostuihan hänen ruumiinsa kaikista eläimistä, joita egyptiläiset pelkäsivät. Hänen lisänimiinsä kuuluivatkin ´luunsyöjä´ tai ´sydänten syöjä´.lähde? Ammitin tehtävä ei kuitenkaan ollut palvella pahuutta, vaan päinvastoin. Jos Ammit jonkun kitaansa ahmaisi, oli tämä sen ansainnut.
Ammitin omasta perheestä tai hänen synnystään tiedetään melko vähän. Hänet on kuitenkin yhdistetty jumalatar Taweretiin, jolla itsellään oli virtahevon ruumis.lähde? Koska Ammit oli olemassa pääasiassa palvellakseen Osirista ja suojellakseen tämän valtakuntaa, ei erityistä Ammitin palvontaa tai kulttia ole ollut.