Angelo Taylor
Angelo F. Taylor (s. 29. joulukuuta 1978 Albany, Georgia) on yhdysvaltalainen yleisurheilija. Hän on kolminkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen maailmanmestari.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Angelo Taylor, ISTAF Berlin 2008 | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Sydney 2000 | 400 m aitajuoksu | |
| Kultaa |
Peking 2008 | 400 m aitajuoksu | |
| Kultaa |
Peking 2008 | 4 × 400 m viesti | |
 Hopeaa |
Lontoo 2012 | 4 × 400 m viesti | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Sevilla 1999 | 4 × 400 m viesti | |
| Kultaa |
Edmonton 2001 | 4 × 400 m viesti | |
| Kultaa |
Osaka 2007 | 4 × 400 m viesti | |
| Kultaa |
Berliini 2009 | 4 × 400 m viesti | |
| Kultaa |
Daegu 2011 | 4 × 400 m viesti | |
 Pronssia |
Osaka 2007 | 400 m | |
Taylor sai nuorten MM-kilpailuissa pronssia 400 metrin aitajuoksussa Sydneyssä 1996. Sevillan MM-kisoissa 1999 hän voitti kultaa 4 × 400 metrin viestijuoksussa, mutta karsiutui 400 metrin aitojen alkuerissä. Vuonna 2000 hän voitti 400 metrin aitajuoksussa kultaa Sydneyn olympialaisissa ajalla 47,50. Finaalissa Taylor juoksi neljättä rataa ja voitti 0,03 sekunnilla toiseksi tulleen Saudi-Arabian Hadi Soua'an Al-Somailyn.
Taylor juoksi Sydneyssä myös Yhdysvaltain 4 × 400 metrin viestijoukkueessa alkueriä. Joukkue voitti kultaa, mutta mitali vietiin heiltä myöhemmin pois dopingrikkomusten takia. Antonio Pettigrew myönsi vuonna 2008, että hän oli käyttänyt tuolloin EPO-hormonia. Kisajoukkueesta ovat jääneet kiinni jälkeenpäin myös veljekset Alvin ja Calvin Harrison sekä Jerome Young. Vain Michael Johnson ja Taylor ovat olleet puhtaita.[1]
Taylor voitti vuonna 2000 Dohan GP-finaalin ajalla 48,14. Edmontonin MM-kilpailuissa 2001 hän oli jälleen mukana voittoisassa viestijoukkueessa, mutta karsiutui 400 metrin aitojen välierissä. Ateenassa 2004 olympiavoittoa puolustanut Taylor putosi niin ikään jatkosta välierävaiheessa[2]. Osakan MM-kilpailuissa 2007 hän voitti pronssia 400 metrin juoksussa ajalla 44,32 ja kultaa viestissä. IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän sijoittui samana vuonna 400 metrillä kolmanneksi.
Pekingissä 2008 Taylor uusi kahdeksan vuoden takaisen olympiavoittonsa 400 metrin aitajuoksussa. Taylor johdatti ajallaan 47,25 yhdysvaltalaiset kolmoisvoittoon, kun Kerron Clement oli toinen ja Bershawn Jackson kolmas.[2] Pitkässä viestissä hän juoksi toisen osuuden Yhdysvaltojen voittaessa kultaa.[3] Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän juoksi avausosuuden Yhdysvaltojen voittaessa pitkän viestin maailmanmestaruuden.[4] 400 metrin aitajuoksussa hän karsiutui alkuerissä. Daegun MM-kilpailuissa 2011 hän sijoittui 400 metrin aitajuoksussa seitsemänneksi ja juoksi kolmannen osuuden Yhdysvaltojen kultajoukkueessa 4 × 400 metrin viestissä. Lontoon olympialaisissa 2012 hän oli 400 metrin aidoissa viides ja sai pitkässä viestissä hopeaa juostuaan ankkuriosuuden Yhdysvaltain joukkueessa.[5]
Henkilökohtaiset ennätykset
muokkaa- 100 metrin juoksu: 10,58 (2008)
- 200 metrin juoksu: 20,23 (2010)
- 300 metrin juoksu: 32,67 (2002)
- 400 metrin juoksu: 44,05 (2007)
- 400 metrin aitajuoksu: 47,25 (2008)
Lähteet
muokkaa- Angelo Taylor Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Wilson, Stephen (AP): IOC strips gold from 2000 US relay team Yahoo! News. Yahoo! Inc.. Viitattu 19. elokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b Taylor regains 400m hurdles title bbc.com. 18. elokuuta 2008. BBC. Viitattu 19. elokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ 4x400 Metres Relay - M Final 23.8.2008. IAAF. Viitattu 15.9.2009. (englanniksi)
- ↑ 4x400 Metres Relay - M Final 23.8.2009. IAAF. Arkistoitu 12.9.2009. Viitattu 15.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Angelo Taylor Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
|
1900: John Walter Tewksbury | 1904: Harry Hillman | 1908: Charles Bacon | 1920: Frank Loomis | 1924: Morgan Taylor | 1928: David Burghley | 1932: Robert Tisdall | 1936: Glenn Hardin | 1948: Roy Cochran | 1952: Charles Moore | 1956: Glenn Davis | 1960: Glenn Davis | 1964: Warren Cawley | 1968: David Hemery | 1972: John Akii-Bua | 1976: Edwin Moses | 1980: Volker Beck | 1984: Edwin Moses | 1988: Andre Phillips | 1992: Kevin Young | 1996: Derrick Adkins | 2000: Angelo Taylor | 2004: Félix Sánchez | 2008: Angelo Taylor | 2012: Félix Sánchez | 2016: Kerron Clement | 2020: Karsten Warholm | 2024: Rai Benjamin |