Wikipedia

Anna-Maja Henriksson

suomalainen poliitikko

Anna-Maja Kristina Henriksson (o.s. Forss; s. 7. tammikuuta 1964 Pietarsaari) on suomalainen varatuomari ja RKP:n poliitikko. Henriksson on nykyinen Euroopan parlamentin jäsen ja entinen kansanedustaja Vaasan vaalipiiristä, entinen ministeri sekä Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu.

Anna-Maja Henriksson
Anna-Maja Henriksson vuonna 2024.
Anna-Maja Henriksson vuonna 2024.
Euroopan parlamentin jäsen
16.7.2024–
Ryhmä Uudistuva Eurooppa
Suomen opetusministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–5.7.2024
Edeltäjä Li Andersson
Seuraaja Anders Adlercreutz
Suomen oikeusministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Marinin hallitus
10.12.2019–20.6.2023
Edeltäjä Tuija Brax
Antti Häkkänen
Seuraaja Jari Lindström
Leena Meri
RKP:n puheenjohtaja
12.6.2016–16.6.2024
Edeltäjä Carl Haglund
Seuraaja Anders Adlercreutz
Kansanedustaja
21.3.2007–16.7.2024
Ryhmä/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Vaasan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1964 (ikä 60)
Pietarsaari
Ammatti pankkilakimies, poliitikko
Puoliso Janne Johannes Henriksson (1991–)
Lapset 2
Tiedot
Puolue RKP
Koulutus oikeustieteen kandidaatti (1987)
varatuomari (1989)
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto evankelis-luterilainen[1]
Aiheesta muualla
Kotisivu

Hän toimi Orpon hallituksen opetusministerinä kesäkuusta 2023 heinäkuuhun 2024.[2][3] Sitä ennen hän on toiminut Suomen oikeusministerinä vuosina 2011–2015 Kataisen ja Stubbin hallituksissa, kesäkuusta joulukuuhun 2019 Rinteen hallituksessa ja sen jälkeen kesäkuuhun 2023 saakka Marinin hallituksessa.[4] Henriksson on toiminut RKP:n puheenjohtajana vuosina 2016–2024.[5][6] Hän on Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri.[7]

Vuoden 2024 Eurovaaleissa hänet valittiin Euroopan parlamenttiin RKP:n ainoana edustajana.[8]

Tausta

muokkaa

Henriksson on opiskellut oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1987 ja saanut varatuomarin arvon 1989. Vuosina 2003–2004 Henriksson työskenteli 2. valtiovarainministerin Ulla-Maj Wideroosin erityisavustajana.

Henrikssonin äidinpuoleinen isoisä, rovasti Vilho Kivioja oli Maalaisliiton kansanedustaja vuosina 1929–1945.[9] Isänpuoleinen isoisä oli kauppaneuvos Alfred Forss. Molemmat olivat tunnettuja lestadiolaisvaikuttajia.[10]

Poliittinen ura

muokkaa

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti työryhmän muistiosta poistettavaksi kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[11][12] Voima-lehden mukaan Henriksson luovutti neuvotteluvallan kriittisissä kysymyksissä liikemies Peter Storsjölle.[13] Henrikssonin mukaan asiassa pitää ottaa huomioon naapurimaiden järjestelmät ja hallitusneuvotteluiden aikana ”työ oli keskeneräinen”.[11]

Huhtikuussa 2012 Henriksson ilmoitti pyrkivänsä puolueen puheenjohtajaksi väistyvän Stefan Wallinin jälkeen.[14] Hän kuitenkin hävisi puoluekokouksen äänestyksessä europarlamentaarikko Carl Haglundille äänin 144–106.[15] Huhtikuussa 2016 Henriksson valittiin Svenska litteratursällskapet i Finlandin talousneuvostoon.[16] Maaliskuussa 2016 Henriksson ilmoitti asettuvansa puheenjohtajehdokkaaksi myös kesän 2016 puoluekokouksessa[17] ja hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi Turun puoluekokouksessa 12. kesäkuuta 2016.[18] Hän on ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.[19]

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti maaliskuussa 2021 Henrikssonille epäluottamuslausetta. Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan Henriksson ei ollut ryhtynyt tarvittaviin toimiin kuntavaalien järjestämiseksi turvallisesti ja ajallaan. Henriksson sai eduskunnan luottamuksen äänin 103–66.[20]

Henrikssonista tuli Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri 4. kesäkuuta 2023, jolloin hän ohitti oikeusministerinä 2 898 vuorokautta vuosina 1979–1987 toimineen Christoffer Taxellin (RKP).[21]

20. kesäkuuta 2023 Henriksson nimitettiin Suomen opetusministeriksi.[2]

Henriksson kertoi helmikuussa 2024, ettei pyri RKP:n puheenjohtajana jatkokaudelle kesäkuun puoluekokouksessa.[22]

Syksyllä 2024 hallituksen laatiessa nikotiinipusseja koskevaa lakia Henriksson myönsi suosineensa yhtä pietarsaarelaista nikotiinitehdasta esittäessään makuja hallituksen neuvotteluun. Hän myönsi myös, että neuvotteluihin tuotu lista oli kyseiseltä yritykseltä. Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoi asiaan liittyen ennen ryhmäkokousten alkua eduskunnassa, että Henrikssonin toiminta ei ollut asiallista. RKP puolueena pyysi asiaa anteeksi.[23]

Kuntapolitiikka

muokkaa

Henriksson on ollut Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu vuodesta 1997 lähtien. Hän on toiminut kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuosina 2001−2008 ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2009.

Näkemyksiä

muokkaa

Henriksson kannattaa ruotsin kielen pakollista opetusta toisena kotimaisena kielenä[24], jota hän on perustellut sillä, että "kouluja käydään, että opitaan jotain. Silloin kaikki ei voi olla vapaaehtoista."[25]

Henriksson jätti vuonna 2018 eduskunnalle lakialoitteen, jossa hän vaatii sukupuolta rangaistuksen koventamisen perusteeksi.[26]

Henriksson ilmoitti syyskuussa 2019 haluavansa muut­taa vaa­li­ra­hoi­tus­lain ny­kyis­tä avoi­mem­mak­si, ja et­tä lain uu­dis­ta­mis­ta ale­taan syk­syn ai­ka­na poh­tia par­la­men­taa­ri­ses­sa työ­ryh­mäs­sä.[27]

Kunnianosoituksia

muokkaa

Vaalimenestys

muokkaa

Eduskuntavaalit

muokkaa
  • 2007: 4 600 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)
  • 2011: 8 392 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)
  • 2015: 10 673 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)
  • 2019: 14 481 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)
  • 2023: 12 657 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)[31]

Lähde:[32][33]

Kuntavaalit

muokkaa
  • 1996: 122 ääntä (Pietarsaari, 1,2 % äänistä; valittiin)
  • 2000: 569 ääntä (Pietarsaari, 5,9 % äänistä; valittiin)
  • 2004: 952 ääntä (Pietarsaari, 9,4 % äänistä; valittiin)
  • 2008: 1 401 ääntä (Pietarsaari, 13,6 % äänistä; valittiin)
  • 2012: 1 221 ääntä (Pietarsaari, 12,5 % äänistä; valittiin)
  • 2017: 1 772 ääntä (Pietarsaari, 17,9 % äänistä; valittiin)
  • 2021: 1 293 ääntä (Pietarsaari, valittiin)[34]

Lähde:[32]

Yksityiselämä

muokkaa

Henriksson on ollut naimisissa Janne Henrikssonin kanssa vuodesta 1991. Parilla on kaksi lasta.[35]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Vaalikone 2015 Yle. Arkistoitu 5.10.2018. Viitattu 5.10.2018.
  2. ↑ a b Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. Viitattu 21.6.2023.
  3. ↑ RKP vaihtaa ministereitä ensi perjantaina Yle Uutiset. 1.7.2024. Viitattu 5.7.2024.
  4. ↑ Suomi on saanut uuden hallituksen, pääministeri Sanna Marin: ”Nyt on katsottava eteenpäin” – suora lähetys tiedotustilaisuudesta käynnissä Helsingin Sanomat. 9.12.2019. Viitattu 10.12.2019.
  5. ↑ Anna-Maja Henrikssonista RKP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 12.6.2016. Viitattu 18.6.2024.
  6. ↑ RKP:n johtoon nousee ministerien tulokärjessä ollut Anders Adlercreutz – tällainen hän on Yle Uutiset. 16.6.2024. Viitattu 18.6.2024.
  7. ↑ Anna-Maja Henrikssonista tulee tänään pitkäaikaisin oikeusministeri 4.6.2023 kello 9:51. Etelä-Saimaa. Viitattu 4.6.2023 kello 13:45.
  8. ↑ Europarlamenttivaalit 2024 - Koko maa Oikeusministeriö: Tieto- ja tulospalvelu. Viitattu 10.6.2024.
  9. ↑ Digilehti (16.6.2016) Ilkka
  10. ↑ Lauri Nurmi: Kirkkohistorian professori: Juha Sipilän lestadiolaisuutta yritettiin valkopestä todellisuutta vapaamielisemmäksi Iltalehti. 18.3.2019. Viitattu 18.3.2019.
  11. ↑ a b Kuparinen, Susanna; Hanska, Jari: Muistio: Kokoomus ja RKP jarruttavat harmaan talouden torjuntaa fifi.voima.fi. Arkistoitu 15.9.2012. Viitattu 25.4.2012.
  12. ↑ Pohjanpalo, Olli: Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy Helsingin Sanomat. Sanoma News. Viitattu 25.4.2012.
  13. ↑ Kuparinen, Susanna: Väärin vuodettu Fifi. Voima. Arkistoitu 7.1.2012. Viitattu 25.4.2012.
  14. ↑ Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson pyrkii Rkp:n johtoon Ilta-Sanomat. 3.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
  15. ↑ Carl Haglund valittiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 10.6.2012. Arkistoitu 15.6.2012. Viitattu 10.6.2012.
  16. ↑ Anna-Maja Henrikson invald i Svenska litteratursällskapets finansråd 7.4.2016. SLS. Viitattu 2.9.2016. (ruotsiksi)
  17. ↑ Blencowe, Annette: Anna-Maja Henriksson ehdolle RKP:n puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 31.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
  18. ↑ Yle uutiset
  19. ↑ Anna-Maja Henriksson voitti RKP:n puheen­joh­ta­ja­vaalin äänivyöryllä Suomenmaa. 12.6.2016. Viitattu 12.6.2016.
  20. ↑ Oikeusministeri Henriksson sai eduskunnan luottamuksen, Yle.fi, uutiset 26.3.3021, viitattu 26.3.2021
  21. ↑ Anna-Maja Henrikssonista tulee tänään pitkäaikaisin oikeusministeri 4.6.2023. Yle Uutiset.
  22. ↑ Anna-Maja Henriksson luopuu RKP:n puheenjohtajuudesta, kuvailee pyörityksen olleen ”epäinhimillistä” Yle Uutiset. 27.2.2024. Viitattu 10.4.2024.
  23. ↑ Hallikainen, Iida: Anna-Maja Henriksson IS:lle: Olen hyvin pahoillani Ilta-Sanomat. 17.10.2024. Viitattu 18.10.2024.
  24. ↑ Nimilista paljastaa: Katso kuka eduskunnassa kannattaa pakkoruotsia – ja kuka vastustaa www.is.fi. 15.8.2013. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.1.2022.
  25. ↑ Pakollisella ruotsilla pitkä historia ylioppilaskokeissa – Henriksson: "Kouluja käydään, että opitaan jotain. Silloin kaikki ei voi olla vapaaehtoista" Forssan Lehti. 22.07.2019. Viitattu 10.05.2023.
  26. ↑ Summanen, Kasperi: Lakialoite tekisi sukupuolesta perusteen koventaa rangaistusta Verkkouutiset. 01.03.2018. Viitattu 2.3.2018.
  27. ↑ Uutissuomalainen: Oikeusministeri Henriksson haluaa vaalirahoituslain avoimemmaksi – suuri osa rahoittajista jää nykyään anonyymeiksi www.suomenmaa.fi. 23.9.2019. Viitattu 23.9.2019.
  28. ↑ 06.12.2015 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 06.12.2015 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 11.10.2020. Viitattu 4.1.2023.
  29. ↑ Ylennyksiä ja huomionosoituksia. Pohjanmaan maanpuolustaja, kesäkuu 2015, nro 2, s. 9. Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Undervisningsminister Anna-Maja Henriksson mottog högt svenskt ordenstecken SFP-RKP. 25.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (ruotsiksi)
  31. ↑ Eduskuntavaalit 2023: Vaasan vaalipiiri, valitut 5.4.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  32. ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 4.7.2016.
  33. ↑ Yle - Tulospalvelu - Ehdokkaat - Eduskuntavaalit 2019 - Yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 15.4.2019.
  34. ↑ Kuntavaalit 2021: Pietarsaari, valitut 22.6.2021. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  35. ↑ Henkilökuva 2020. anna-maja.fi. Viitattu 20.4.2020.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Annika Hällsten (toim.): Valta ja oikeudentunto. Kustantamo S & S, 2023. ISBN 9789515259820

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna-Maja Henriksson.
Edeltäjä:
Li Andersson 		Suomen opetusministeri
2023−2024 		Seuraaja:
Anders Adlercreutz
Edeltäjä:
Tuija Brax
Antti Häkkänen 		Suomen oikeusministeri
2011−2015
2019–2023 		Seuraaja:
Jari Lindström
Leena Meri
Edeltäjä:
Carl Haglund 		Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja
2016–2024 		Seuraaja:
Anders Adlercreutz
Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajat
Vaasan vaalipiirin kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna-Maja_Henriksson&oldid=22858281”
  NODES