Armenian kuningaskunta
Armenian kuningaskunta oli itsenäinen valtio noin vuodesta 190 eaa. vuoteen 387 ja jatkoi olemassaoloaan senkin jälkeen osana Rooman ja Persian valtakuntaa aina vuoteen 428 asti. Se ulottui laajimmillaan Välimereltä Kaspianmerelle.
| Armenian kuningaskunta |
|
|---|---|
190 eaa.–428 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Hallitsija | Kuningas |
| Edeltäjä | Seleukidien valtakunta |
| Seuraajat | Rooman ja Sassanidien valtakunnat |
Armenia itsenäistyi Seleukidien vallasta Antiokhos III Suuren aikana 190 eaa. Sen kukoistuskausi oli kuningas Tigranes Suuren valtakaudella vuosina 95–55 eaa., jolloin se laajeni Anatolian itäosiin. Tuona aikana se oli Rooman itäosien mahtavin valtio. Tigraneksen ja hänen poikansa Artavazd II:n hallintokausilla Armeniasta tuli yksi hellenistisen kulttuurin keskuksista.[1] Se oli myös ensimmäinen maa, joka otti kristinuskon valtionuskonnoksi vuonna 301.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ The Ancient Period Armenia: A Country Study. Library of Congress, 1995.
- ↑ Newly Independent States of the Former Soviet Union (Arkistoitu – Internet Archive) Bureau of Public Affairs, Office of Public Communication, USA, 1992