Arvid Horn
Arvid Bernhard Horn (6. huhtikuuta 1664 Halikko – 17. huhtikuuta 1742) oli Suomessa syntynyt poliitikko, sotilas ja diplomaatti Ruotsin kuningaskunnan palveluksessa. Hän toimi maamarsalkkana ja kansliapresidenttinä vapauden ajan alussa.[1] Arvid Horn oli samaa Hornien aatelissukua kuin Evert ja Kustaa Horn.[2]
Lapsuus
muokkaaArvid Bernhard Horn syntyi vuonna 1664 Vuorentaan kartanossa Halikon pitäjässä eversti Gustaf Horn af Kanckasin ja Anna Helena von Gerttenin perheeseen.[2][3]
Sotilasura
muokkaaArvid opiskeli Turun akatemiassa. Täytettyään 18 vuotta Arvid Horn liittyi vapaaehtoisena henkivartiokaartiin. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin vänrikiksi. Vuonna 1687 Horn lähti sotilasuralla edetäkseen sotimaan ulkomaille. Hän palveli sotilaana Alankomaissa, Unkarissa ja Flanderissa. Horn yleni ensin luutnantiksi vuonna 1688 ja kapteeniksi vuonna 1693. Kolme vuotta myöhemmin hänet nimitettiin henkivartiokaartiin kapteeniluutnantiksi ja vuonna 1700 kenraalimajuriksi. Kenraalimajuriksi nimittämisen yhteydessä Horn sai vapaaherran aatelisarvon.[3][4]
Horn soti Suuressa Pohjan sodassa Kaarle XII:n henkivartiokaartissa Narvassa, Väinäjoella ja Klissowissa. Hän haavoittui taisteluissa, sai ylennyksen ratsuväen kenraaliluutnantiksi ja lähetettiin vuonna 1704 Varsovaan Ruotsin lähettilääksi. Varsovassa Puolan kuningas August II Väkevä vangitsi häikäilemättömästi toimineen Hornin, mutta hänet vapautettiin vuoden kuluttua, minkä jälkeen Kaarle XII lähetti hänet Ruotsiin.[3][4]
Arvid Horn kansliapresidenttinä
muokkaaVuonna 1705 Arvid Horn nimitettiin valtaneuvoston jäseneksi. Vuotta myöhemmin hän sai kreivin aatelisarvon, minkä jälkeen hänet määrättiin ensin korkeakoulun kansleriksi Pärnuun ja vuonna 1707 herttua Kaarle Fredrikin kuvernööriksi Holstein-Gottorpiin. Ruotsiin palattuaan Horn keskittyi valtion asioiden hoitamiseen. Nils Gyldenstolpen kuoltua vuonna 1709 peri Horn hänen virkansa kansliapresidenttinä. Hän aloitti kansliapresidenttinä 21. maaliskuuta vuonna 1710.[3]
Horn toimi Ruotsin kansliapresidenttinä vuosina 1710–1719 ja 1720–1738. Vuonna 1719 hän erosi virastaan protestiksi kuningatar Ulriika Eleonooran itsevaltaiselle toiminnalle, minkä jälkeen hänet valittiin maamarsalkaksi vuonna 1720. Ulriika Eleonooran seuraaja kuningas Fredrik I nimitti ensi töikseen Arvid Hornin uudelleen kansliapresidentiksi. Vuosia 1720-1738 kutsutaan Hornin ajaksi, koska hän hallitsi tuona aikana Ruotsin valtiollisia asioita sekä kotimaassa että suhteissa ulkomaihin. Kotimaassa Horn huolehti siitä, että Ruotsi toipui Kaarle XII:n sotien aiheuttamasta heikkouden tilasta. Ulkopolitiikassa hän oli korostetun varovainen, mutta ei silti tinkinyt Ruotsin itsenäisyydestä tai itsekunnioituksesta.[4]
Horn oli vaikuttamassa siihen, että Ruotsi liittyi Hannoverin liittoon holsteinilaisen puolueen vaikutusvallan vähennyttyä.[5]
Hattupuolueen nousu ja Arvid Hornin ero virasta
muokkaaKäänne Ruotsin ulkopolitiikassa ei miellyttänyt Kaarle XII:n sotaisan perinnön vaalijoita. Hornin vastustajat ryhmittäytyivät hattupuolueeksi vuoden 1734 valtiopäivillä.[6] Kun nämä saivat vuoden 1738 valtiopäivillä enemmistön aatelissäätyyn ja porvarissäätyyn, erosi kansliapresidentti Arvid Horn ja hänen tilalleen nousi hattupuolueen Carl Gyllenborg.[7] Eronsa jälkeen Horn vetäytyi viettämään eläkepäiviä Ekebyholmin linnaan, missä hän kuoli vuonna 1742.[4]
Perhe
muokkaaArvid Horn avioitui kolme kertaa: 23. helmikuuta 1696 Anna Beata Ehrenstenin kanssa Tukholmassa, 30. huhtikuuta 1705 Horn Inga Törnflychtin kanssa Rawitzissa Puolassa ja vuonna 1710 kreivitär Margareta Gyllenstierna af Fågelvikin kanssa. Hänellä oli seitsemän lasta, joista neljä kuoli jo varhain.[3]
Muu toiminta
muokkaaArvid Horn avusti Ruotsin konventikkeliplakaatin syntymisessä. Sen sääti Ruotsin kuningas Fredrik I vuonna 1726.[1]
Arvid Horn rakennutti suvulleen hautakuorin Halikon kirkkoon, ja hänet on haudattu sinne.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 160. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b Mäkinen, Vesa (toim.): Topelius Maamme kirja, s. 452. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12804-X
- ↑ a b c d e Arvid Horn - Historiesajten historiesajten.se.
- ↑ a b c d 1911 Encyclopedia Britannica/Horn, Arvid Bernhard, Count - Wikisource, the free online library en.wikisource.org.
- ↑ Facta2001, WSOY 1981, 6. osa, palsta
- ↑ Otavan Iso Tietosanakirja, Otava 1962, 3. osa palsta 866
- ↑ Virrankoski, Pentti 2009, Suomen historia 1 & 2, s. 291