Astarte
Astarte (alk. kreikkalainen Ἀστάρτη, Astarte, Ishtar tai Ashtart) oli seemiläinen hedelmällisyyden jumalatar, jota sidonilaiset palvoivat[1][2], ja joka oli myös taivaan kuningatar ja Kuun- ja sodan jumalatar. Hän samaistuu babylonialaisten Ištariin, heprealaisten As´tarotiin (עשתרת, translitteroituna Ashtoreth) ja assyrialaisten ja syyrialaisten Atargatisiin. Astarten muita nimiä olivat Istar Babyloniassa, Inanna sumerilaisilla ja Baalat Kanaanissa.[3] Astarte-jumala mainitaan Raamatussa useita kertoja.[4] Astarten ja Ištarin vertauskuvana oli Venus.
Astarte oli alun perin babylonialainen puujumalatar, myöhemmin Astartea palvottiin hedelmällisyyden jumalattarena, jonka heprealainen nimi oli Asera. Hänelle rakennettiin palvontapaikkoja, aserakarsikkoja karsituista puista. Astarten puoliso oli Ēl ja poika Baal.[3]
Astarten tunnukset olivat leijona, hevonen, sfinksi, kyyhky, ja tähti (ympyrän sisällä planeetta Venus). Kuvataan usein alastomana.
Astarte kuvattiin joskus äiti-jumalana lapsi käsivarrellaan, useimmiten kuitenkin alastomana. Astartea palvottiin erinimisenä koko Lähi-idässä, myös muinaisessa Israelissa, Egyptissä, Roomassa ja Kreikassa.[5] On mahdollista että Astarte ja soturijumalatar Anat olivat yksi ja sama jumala, joko alkujaan tai yhteen sulauduttuaan.[6]
Lähteet
muokkaa- 1 Kun. 11:5
- 1 Kun. 11:33
- Teuvo Kopra: Raamatun ajan epäjumalia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Israel Update[vanhentunut linkki]
Viitteet
muokkaa- ↑ 1 Kun. 11:5
- ↑ 1 Kun. 11:33
- ↑ a b Teuvo Kopra: Raamatun ajan epäjumalia (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 1. Kun 11:5, 11:33, 18:19, 1. Sam 7:4, 12:10, 31:10, 2. Kun 21:7, 23:4, 23:13, Tuom 2:13, 10:6[vanhentunut linkki]
- ↑ Israel Update[vanhentunut linkki]
- ↑ Halme, Heini: Israelin uskonto ennen juutalaisuutta, s. 80–81. (Valkama, Kirsi (toimittanut)) Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura, 2010. ISBN 978-951-9217-55-0
Aiheesta muualla
muokkaa