Avioliiton mitätöiminen (katolinen kirkko)
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Avioliiton mitätöiminen on katolisessa kirkossa noudatettavan kanonisen oikeuden prosessi, jolla epäpätevästi solmittu avioliitto voidaan julistaa mitättömäksi. Katolisen avioliitto-opin mukaan pätevästi solmittu avioliitto pysyy voimassa toisen puolison kuolemaan saakka, eikä sitä voida ihmisen päätöksellä purkaa. Epäpätevästi solmittu liitto voidaan sen sijaan mitätöidä sen osapuolten hakemuksesta (tällaista epäpätevää liittoa kutsutaan putatiiviliitoksi). Mitättömäksi julistetun avioliiton oikeudellisen vaikutukset raukeavat.
Kanonisen oikeuden mukaan luonnollinen presumtio eli oikeusolettama on, että avioliitto on solmittu pätevästi. Näin ollen mitättömyys on voitava erikseen todistaa.
Perusteita avioliiton mitättömyydelle on kanonisessa oikeudessa useita. Tavallisimpia ovat seuraavat:
- Vapaan päätöksen puuttuminen, eli pakottamiseen, vakavaan pelkoon tms. perustuva liitto (kanoni 1103)
- Petokseen perustuva liitto, mikäli toinen osapuoli ei olisi suostunut liittoon tosiseikasta tietäessään (kanoni 1098)
- Alaikäisyydestä johtuva kyvyttömyys solmia avioliittoa
- Lähisukulaisuus (kanoni 1091)
- Ei tarkoitusta koko elämän kestävän, eksklusiivisen suhteen muodostamiselle (avioliiton solmimisen hetkellä) (kanoni 1101§2)
- Ei tarkoitusta saada lapsia (avioliiton solmimisen hetkellä) (kanoni 1101§2)
- Aiempi pätevä avioliitto voimassa (kanonisen oikeuden mukaan)
- Tarvittavan dispensaation puuttuminen (esim. katolisen henkilön avioliitto ei-katolilaisen kanssa ilman kirkkoherran antamaa suostumusta)
- Muotovirhe vihkimisseremoniassa (esim. papin tai kahden todistajan puuttuminen)
- Psyykkisestä seikasta johtuva este avioliiton velvollisuuksien omaksumiselle (esim. psykopatia tai narsistinen persoonallisuushäiriö) (kanoni 1095§3)
Avioliiton mitättömäksi julistaminen perustuu olosuhteisiin avioliiton solmimisen hetkellä. Sitä myöhemmät tapahtumat (esimerkiksi yhteiselon vaikeudet, uskottomuus tai haluttomuus saada lapsia) eivät sinänsä muodosta perustetta avioliiton mitätöimiselle. Myöhemmillä tapahtumilla voi kuitenkin olla merkitystä todistusaineistona.
Jos epäpätevästi solmitun liiton osapuolet kuitenkin tahtovat elää avioliitossa, ratkaisuna on vahvistaa liitto pätevällä vihkimyksellä.
Avioliiton mitätöimistä koskeva kysymys tutkitaan puolisojen pyynnöstä paikallisen hiippakunnan tribunaalissa. Tribunaalin päätökseen voi tietyin ehdoin hakea muutosta Vatikaanin Rota Romana -oikeusistuimelta, joka on kanonisen oikeuden korkein valitustuomioistuin.
Katolisen kirkon tribunaalien päätöksiä ei pidetä erehtymättömiä katolisen opin mukaan. Päätösten aiheuttamat oikeusvaikutukset ovat kuitenkin kanonisen oikeuden kannalta sitovia.
Aiheesta muualla
muokkaa- Colin B. Donovan, STL: Annulment/Decree of Nullity (Arkistoitu – Internet Archive)
- John T. Catoir, J.C.D.: Understanding Annulments