Battenbergin prinsessa Alice
Battenbergin prinsessa Alice (Victoria Alice Elisabeth Julia Marie von Battenberg), Kreikan ja Tanskan prinsessa; (25. helmikuuta 1885 Windsorin linna, Brittiläinen imperiumi – 5. joulukuuta 1969 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli saksalainen prinsessa sekä Kreikan ja Tanskan prinsessa.[1]
| Battenbergin prinsessa Alice | |
|---|---|
| Kreikan ja Tanskan prinsessa Alice | |
 | |
| Syntynyt |
25. helmikuuta 1885 Windsorin linna |
| Kuollut |
5. joulukuuta 1969 (84 vuotta) Buckinghamin palatsi |
| Hautapaikka |
|
| Puoliso | Kreikan ja Tanskan prinssi Andreas ( 1903; 1944) |
| Lapset | |
| Koko nimi | Victoria Alice Elizabeth Julia Marie |
| Suku | Battenberg |
| Isä | Battenbergin prinssi Louis |
| Äiti | Viktoria von Hessen-Darmstadt |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku
muokkaa
Alicen vanhemmat olivat Battenbergin prinssi Louis ja prinsessa Viktoria von Hessen-Darmstadt und bei Rhein.[2] He olivat saksalaisia, mutta Alice sai brittiläisen prinsessan kasvatuksen.[3] Hänen isoisoäitinsä oli kuningatar Viktoria.[1]
Hän vietti lapsuutensa Darmstadtissa, Lontoossa, Jugenheimissa Hessenissä ja Maltalla, jonne hänen meriupseeri-isänsä oli välillä komennettuna. Alice oli syntymästään asti kuulovammainen, mutta hän osasi lukea huulilta englantia ja saksaa. Myöhemmin hän oppi myös ranskaa ja kreikkaa.[1] Hänen nuorempi sisarensa Louise oli Ruotsin kuningatar ja nuorempi veljensä oli amiraali Louis Mountbatten.
Avioliitto ja lapset
muokkaaVuonna 1902 Alice ihastui Kreikan kuninkaan nuorimpaan poikaan prinssi Andreakseen, jonka hän tapasi 17-vuotiaana kuningas Edward VII:n kruunajaisissa. Alice avioitui hänen kanssaan Damstadtissa vuonna 1903, ensin siviilivihkimyksellä, sitten luterilaisin menoin ja lopuksi ortodoksisin vihkimenoin. Prinsessa Alicelle ja prinssi Andreakselle syntyi viisi lasta:
- Margarita (1905–1981) avioitui Hohenlohe-Langenburgin prinssi Gottfried (1897–1960) kanssa, joka oli natsipuolueen jäsen, palveli itärintamalla ja erotettiin palveluksesta vuonna 1944 osallistuttuaan upseerien salaliittoon, jossa yritettiin surmata Hitler.[4]
- Theodora (1906–1969) avioitui Badenin maakreivi Bertholdin (1906–1963) kanssa, joka jätti palveluksen Wehrmachtissa vuonna 1940 loukkaannuttuaan Ranskassa[4]
- Cecilie (1911–1937), avioitui prinssi Georg Donatus von Hessen-Darmstadtin (1906–1937) kanssa, kuoli kolmen lapsensa ja puolisonsa kanssa lento-onnettomuudessa[4]
- Sophie (1914–2000) ensimmäinen puoliso oli Hessenin prinssi Christoph (1901–1943), joka oli natsipuolueen ja Waffen-SS:n jäsen. Toinen puoliso oli Hannoverin prinssi Georg Wilhelm (1915–2006), heillä oli jalkeläisiä
- Filippos, Philip (1921–2021) palveli Yhdistyneen kuningaskunnan laivastossa toisen maailmansodan aikana,[4] avioitui kruununprinsessa Elisabetin tulevan kuningatar Elisabet II:n kanssa; Edinburghin herttua, heille syntyi viisi lasta, joista vanhin poika on kuningas Charles III
Vuonna 1922 Kreikan kuningasperhe, johon Alice kuului, karkotettiin Kreikasta, ja he pakenivat Britannian sota-aluksella Ranskaan ja asettuivat Saint-Cloudiin Pariisin esikaupunkiin. Heiltä riistettiin Kreikan kansalaisuus ja heillä oli Tanskan passi. Alice perheineen joutui elämään sukulaisten lainaamassa talossa ja avustuksilla, mikä oli hänelle henkisesti raskasta.[3]
Sairastumisjakso
muokkaaPrinsessa Alice oli uskonnollinen jo alun perin, mutta hänen uskomuksensa alkoivat muuttua yhä omalaatuisemmiksi. Kuulovammastaan huolimatta hän kuuli päänsisäisiä ääniä ja uskoi niiden perusteella harrastavansa seksiä Jeesuksen ja muiden uskonnollisten persoonien kanssa.[3] Vuonna 1930 hänellä diagnosoitiin skitsofrenia, ja sairautta hoidettiin Berliinissä. Lääkäri Sigmund Freud piti sairauden aiheuttajana seksuaalisia turhaumia, minkä vuoksi Alice sai kohtuunsa röntgensädehoitoa.[3]
Kun hoito huomattiin tehottomaksi, prinsessa vietiin vasten tahtoaan sveitsiläiseen parantolaan. Hän ei saanut hyvästellä lapsiaan, kuten tuolloin yhdeksänvuotiasta Philipiä, joka vietiin lähtöhetkellä piknikille. Alice oli pakkohoidossa kaksi ja puoli vuotta, ja asia pidettiin salassa. Aviomies prinssi Andreas ei virallisesti eronnut vaimostaan mutta muutti vuonna 1930 rakastajattarensa näyttelijätär Andrée Godard Lafaytten (kreivitär de la Bigne) kanssa Rivieralle. Philip vietti sisäoppilaitoksen lomat isoäitinsä ja setänsä hoivissa Britanniassa eikä tavannut Toisen maailmansodan vuoksi isäänsä enää vuoden 1939 jälkeen.
Paranemisen jälkeen
muokkaaPäästyään vuonna 1932 parantolasta prinsessa Alice asui yksin vaatimattomissa saksalaisissa majataloissa, mm. Kölnissä. Hän tapasi poikansa vuonna 1937 tyttärensä Cecilien hautajaisissa, joka kuoli lento-onnettomuudessa miehensä ja lastensa kanssa 26-vuotiaana. Vuonna 1935 Kreikkaan oli palautettu monarkia, joten Alice muutti takaisin Kreikkaan. 16-vuotias Philip kävi koulua Skotlannissa Gordonstounin sisäoppilaitoksesa. Saksa miehitti Kreikan vuonna 1941. Alice välitti veljensä lähettämiä ruokapaketteja eteenpäin ja piilotti juutalaisia kotiinsa lähellä Gestapon päämajaa. Hän käytti kuulovammaansa tekosyynä olla vastaamatta kysymyksiin, joita hänelle esitettiin kun heräsi epäilyksiä.[3]
Toisen maailmansodan jälkeen prinsessa Alice antoi häälahjaksi Nikolai II:lta vuonna 1903 saamastaan timantti-akvamariini tiarasta kolme timanttia poikansa Philipin morsiamelleen prinsessa Elisabetille antamaa kihlasormusta varten. Muista timanteista tehtiin myös häälahjaksi rannekoru.[5] Hän antoi toisen, Meander-timanttitiaran häälahjana miniälleen prinsessa Elisabetille vuonna 1947. Sitä on viimeksi käyttänyt prinsessa Annen tytär Zara Phillips häissään vuonna 2011.[6] Vuonna 1949 prinsessa Alice myi loput jalokivet ja perusti varoilla uskonnollisen järjestön "Martan ja Marian kristitty sisarkunta" sekä luostarin ja lastenkodin Ateenan köyhään lähiöön. Hän ryhtyi luostarin abbedissaksi, mihin hänen äitinsä suhtautui ihmetellen sitä, että nunna tupakoi ja pelaa canastaa.[3]
Vuonna 1967 sotilasjuntta teki Kreikassa vallankaappauksen. Prinsessa Alice oli ensin vastahakoinen lähtemään Kreikasta, mutta Philip lähetti lentokoneen ja hänen vaimonsa kuningatar Elisabeth kehotti tätä tulemaan Britanniaan. Prinsessa Alice muutti Buckinghamin palatsiin Englantiin. Hänellä oli tapana polttaa Woodbine-savukkeita, ja tupakan lemahdus kertoi hänen tulostaan jo ennen häntä itseään. Prinsessa Alice asui palatsissa kaksi vuotta, kunnes hän kuoli 84-vuotiaana vuonna 1969.[3]
Israelin korkein oikeus palkitsi prinsessa Alicen hänen kuolemansa jälkeen vanhurskaana kansakuntien joukossa hänen työstään holokaustin uhrien puolesta.[3][7]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Antti Lähde: Rikas, rakas, oma suku. Aamulehti, 17.4.2011, s. 17.
- ↑ Louis Alexander Mountbatten, 1st marquess of Milford Haven (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.1.2018.
- ↑ a b c d e f g h The other Queen mother: She spent two years in an asylum, then became a nun. A new documentary explores the unconventional life of the Queen’s mother-in-law, Princess Alice Mail Online. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ a b c d Vickers, Hugo: Alice, Princess Andrew of Greece. Hamish Hamilton, Lontoo, 2000. Ss. 273, 293-295, 309. ISBN 0-241-13686-5
- ↑ "Queen Elizabeth Engagement Ring” www.thecourtjeweller.com. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ Princess Andrew's Meander Tiara The Court Jeweller. 9.6.2018. Viitattu 23.5.2023. (englanti)
- ↑ Battenbergin prinsessa Alice - Yad Vashem. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Battenbergin prinsessa Alice Wikimedia Commonsissa