Ben-Hur
Ben-Hur on vuonna 1959 ensi-iltansa saanut William Wylerin ohjaama elokuva, joka on nykyään tunnetuin elokuvaversio Lew Wallacen samannimisestä romaanista vuodelta 1880. Elokuvan pääosissa ovat Charlton Heston Judah Ben-Hurina ja Stephen Boyd Messalana. Elokuva sai ensiesityksensä 18. marraskuuta 1959 New Yorkin Loews-teatterissa.
| Ben-Hur | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | William Wyler |
| Käsikirjoittaja |
Karl Tunberg Gore Vidal Christopher Fry |
| Tuottaja |
Sam Zimbalist William Wyler |
| Säveltäjä | Miklós Rózsa |
| Kuvaaja | Robert Surtees |
| Leikkaaja |
John D. Dunning Ralph E. Winters |
| Lavastaja |
William A. Horning Edward C. Carfagno |
| Pääosat |
Charlton Heston Jack Hawkins Haya Harareet Stephen Boyd Hugh Griffith |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Metro-Goldwyn-Mayer |
| Levittäjä |
Loews Cineplex Entertainment Netflix |
| Ensi-ilta | 18. marraskuuta 1959 |
| Kesto | 212 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 15 000 000 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
muokkaaElokuva kertoo ensimmäisellä vuosisadalla elävästä juutalaisesta ylimyksestä nimeltä Judah Ben-Hur (Charlton Heston), jonka kuningaskunnan, Juudean, käskynhaltijaksi nimetään hänen roomalainen lapsuudenystävänsä Messala. Judahin ja Messalan poliittiset näkemykset kuitenkin eroavat toisistaan, eivätkä he enää tule toimeen keskenään kuten ennen.
Kaikki alkaa väärinkäsityksestä, kun Ben-Hurin sisar pudottaa vahingossa tiilen palatsin katolta katsoessaan paraatia. Tiili on lähellä osua roomalaiseen käskynhaltijaan. Messala käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tuomitsee koko perheen vankeuteen. Ben-Hurin äiti ja sisar joutuvat vankilaan, kun Ben-Hur tuomitaan kaleeriorjaksi.
Kaleeriorjana ollessaan Ben-Hur sattuu pelastamaan Rooman laivaston konsulin hengen makedonialaisten merirosvojen hyökkäyksen aikana. He lipuvat monta päivää yhdessä lautalla ja ystävystyvät ennen kuin heidät pelastetaan. Roomassa keisari antaa Ben-Hurille vapauden takaisin. Roomalainen konsuli ottaa Ben-Hurin huostaansa ja myöhemmin jopa adoptoi tämän.
Ben-Hur ei voi kuitenkaan unohtaa Juudeaa ja päättää palata takaisin selvittämään äitinsä ja siskonsa kohtalon, tällä kertaa roomalaisena ylimyksenä, adoptioisänsä poikana. Juudeassa hän tapaa šeikki Ilderimin, joka etsii ajajaa hevosilleen. Hur osoittaa lahjakkuutensa sirkuskuljettajana ja suostuu auttamaan Ilderimiä, kun kuulee Messalankin osallistuvan Jerusalemin sirkusajoihin.
Ennen kilpailua Ben-Hur käy vielä Messalan luona vaatimassa, että tämä vapauttaisi hänen perheensä. Messala suostuu, mutta kun vartija menee vapauttamaan heitä, käy ilmi, että he ovat sairastuneet lepraan. Heidät ajetaan kaupungin laidalla sijaitsevaan spitaalisten laaksoon ja selli puhdistetaan polttamalla. Messala päättää kertoa Ben-Hurille, että tämän koko perhe on kuollut. Tästä raivostuneena Ben-Hur haluaa tappaa Messalan, ja suostuu šeikki Ilderimin hevosten kilpa-ajajaksi.
Alkaa kuuluisa kilpa-ajokohtaus, jossa Ben-Hur lopulta voittaa. Messala ajaa terävaunuilla, joilla hän yrittää rikkoa Ben-Hurin vaunut. Kuitenkin Messalan omat vaunut hajoavat, jolloin hän putoaa radalle ja saa kuolettavia vammoja. Kuolinvuoteellaan Messala paljastaa Ben-Hurille, että hänen perheensä on yhä elossa. Ben-Hur lähtee etsimään heitä lepraa sairastavien laaksosta, mutta he eivät halua tavata häntä pelätessään tartuttavansa tautinsa. Ben-Hur haluaa kuitenkin auttaa äitiään ja ymmärtää tilaisuutensa tulleen kuullessaan rakastetultaan Jeesus-nimisestä miehestä, joka voisi kyetä parantamaan hänen perheensä. On pääsiäinen, ja Jeesus aiotaan ristiinnaulita.
Ben-Hurin perhe seuraa kauhun vallassa toimitusta, mutta kun he uskovat ehdottomasti, että Jeesus kuoli sovitukseksi, alkanut sade pesee spitaalin pois.
Loppukohtaus Ben-Hurin ruhtinassuvun palatsin raunioissa on vakuuttava: nyt Judah uskoo armoon – ei enää kostoon.
Näyttelijät
muokkaa
| Charlton Heston | … | Judah Ben-Hur |
| Jack Hawkins | … | Quintus Arrius |
| Haya Harareet | … | Esther |
| Stephen Boyd | … | Messala |
| Hugh Griffith | … | Sheik Ilderim |
| Martha Scott | … | Miriam |
| Cathy O’Donnell | … | Tirzah |
| Sam Jaffe | … | Simonides |
| Finlay Currie | … | Balthasar |
| Frank Thring | … | Pontius Pilatus |
Vastaanotto
muokkaaAikoinaan Ben-Hur oli erittäin kallis elokuva, mutta se tuotti kustannuksensa takaisin moninkertaisesti. Siksi elokuvalle odotettiin myös hyvää menestystä Oscar-gaalassa. Elokuva onkin yhdessä Titanicin (1997) ja Kuninkaan paluun (2003) kanssa eniten Oscar-palkintoja saanut elokuva.
Ben-Hur valittiin vuonna 2004 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat Ben-Hurin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2] American Film Institute valitsi elokuvan vuonna 2006 listalleen sadasta kaikkien aikojen innostavimmasta yhdysvaltalaiselokuvasta.[3]
Oscar-palkinnot
muokkaa- Paras elokuva
- Paras ohjaus: William Wyler
- Paras miespääosa: Charlton Heston
- Paras miessivuosa: Hugh Griffith
- Paras kuvaus: Robert Surtees
- Paras leikkaus: Ralph E. Winters, John D. Dunning
- Paras musiikki: Miklós Rózsa
- Paras äänitys
- Paras lavastus: William A. Horning
- Paras puvustus
- Parhaat erikoistehosteet
Ehdokkuudet:
- Paras sovitettu käsikirjoitus: Karl Tunberg
Lähteet
muokkaa- ↑ Complete National Film Registry Listing National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004) Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
- ↑ AFI’s 100 Most Inspiring Films of All Time, American Film Institute 2006. Viitattu 16.2.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa- Ben-Hur Internet Movie Databasessa (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ben-Hur Wikimedia Commonsissa
- Keller, James M.: On time's winged chariot: Lew Wallace, ‘Ben-Hur’ and the making of a classic. Pasatiempo. 1.1.2017. Arkistoitu 1.1.2017. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)