Bilateraalikauppa eli kahdenvälinen kauppa, joskus myös clearing-kauppa, on kansainvälisen kaupan muoto, joka perustuu valtioiden välisille kahdenvälisille tavaran tai palvelusten vaihdantasopimukselle. Bilateraalinen kauppa oli käytössä pääasiassa Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kesken, joskin jotkin kapitalistiset ja sekatalousmaat saattoivat harjoittaa bilateraalista kauppaa näiden kanssa. Nykyisin bilateraalinen kauppa on käytännössä hävinnyt Neuvostoliiton hajoamisen myötä.

Bilateraalisen kaupan käytännöt

muokkaa

Bilateraalista kauppaa käytiin kahden maan välillä sopimalla määräajoin vaihdettavien tavaroiden ja palvelusten määrät. Tavoitteena oli, että kumpikin maa vaihtoi tarkasteluajanjaksolla arvoltaan yhtä suuren määrän tavaraa, joten kaupan tase pysyi automaattisesti tasapainossa. Tavoitteena oli siis, ettei maalla olisi kauppataseen yli- tai alijäämää.

Kauppaneuvotteluissa sovittiin tulevalle kaudelle tavoitearvot erityyppisten hyödykkeiden vaihdosta. Kauppaa käytäessä pidettiin kirjaa tavaravaihdosta, jonka arvo kirjattiin ns. clearing-tilille. Tavoitteena oli, että kaupankäyntikauden lopussa clearing-tili olisi tasoissa, eli molemmat maat olivat toimittaneet toiselle saman arvosta hyödykkeitä. Jos näin ei käynyt, clearing-velka siirtyi seuraavalle kaupankäyntikaudelle, jonka kuluessa se oli tarkoitus tasata.

Suomen ja Neuvostoliiton bilateraalikauppa

muokkaa

Neuvostoliitolla oli vain kahden periaatteessa markkinatalousmaan kanssa bilateraaliset kauppasopimukset: Intian ja Suomen. Bilateraalikauppasopimusjärjestelmä mahdollisti melko suuria yksittäisiä teollisia yhteistyöhankkeita.

Suomen ja Neuvostoliiton bilateraalikauppa oli jatkoa Suomen suorittamille melko metalliteollisuuspainotteisille sotakorvauksille. Bilateraalikauppaa jatkettiin sen lopussa bilateraalikaupan periaatteiden vastaisella välitysöljykaupalla. Suomi, joka ei ostanut Neuvostoliitosta yhtä paljon kuin mitä Neuvostoliitto osti Suomesta, sai luvan ostaa helposti rahaksi muutettavaa öljyä Neuvostoliitosta edelleen vapaille maailmanmarkkinoile myytäväksi. Näin ollen ikään kuin Suomen ostoalijäämää täydennettiin helposti rahaksi muutettavalla öljyllä.

Bilateraalikaupan päättyessä Neuvostoliiton hajoamiseen Suomelle jäi merkittäviä saatavia clearing-tilille. Venäjän huomattava valtionvelka Suomelle oli tätä perua. Venäjä maksoi viimeiset erät noin 600 miljoonan euron velasta 2013.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. Tapiola, Paula: Entisen Neuvostoliiton velka Suomelle maksettu nyt kokonaan 3.10.2013. Yle. Viitattu 12.11.2020.
  NODES