Carl von Linné
Carl Linnaeus, myöhemmin Carl von Linné, 
kuuntele ääntämys (ohje), (23. toukokuuta 1707 – 10. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta "Luoja loi, mutta Linné järjesti". Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten "kasvitieteilijöiden ruhtinas", "Uppsalan uusi Adam" ja "kukkaiskuningas".[1][2]
| Carl von Linné | |
|---|---|
| Carl Linnaeus | |
 Alexander Roslinin maalaus Linnéstä vuodelta 1775 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carl Linnaeus |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1707 Råshult, Älmhult, Ruotsi |
| Kuollut | 10. tammikuuta 1778 (70 vuotta) Uppsala, Ruotsi |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Olof Rudbeck nuorempi |
| Instituutti |
Lundin yliopisto Uppsalan yliopisto Harderwijkin yliopisto |
| Opettaja | Lars Roberg |
| Oppilaat | Peter Ascanius |
| Tutkimusalue | zoologia, lääketiede, botaniikka |
| Tunnetut työt | Taksonomia |
 Nimikirjoitus |
|
Elämä ja toiminta
muokkaaCarl von Linné (Linnaeus) oli luterilaisen papin poika, joka syntyi ja kasvoi Ruotsissa syrjäisellä maaseudulla. Hänestä piti tulla kirkonmies, mutta hän peri isältään kiinnostuksen kasvitieteeseen. Kymnaasissa hän opiskeli klassisia kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta hänen opettajansa Johan Rothman huomasi oppilaansa kiinnostuksen kasvitieteeseen. Linnaeus opiskeli ensin teologiaa, mutta siirtyi pian lääketieteeseen. Hän opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Jo 23-vuotiaana hän alkoi Uppsalassa valmistella käsikirjoitusta, josta syntyi teos Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet).
Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae. Alankomaissa hänen opettajansa ja tukijansa oli Hermann Boerhaave. Systema Naturae loi pohjan nykymuotoiselle systemaattiselle luokittelulle. Linnaeus palasi vuonna 1738 Ruotsiin harjoittamaan lääkärin ammattia ja meni seuraavana vuonna naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa. Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. Saadessaan aatelisarvon hän otti nimekseen von Linné.
Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751). Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava.[3] Hän jakoi eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linné ei koskaan täysin perustellut teorioitaan, kuten hänen edeltäjänsä Theofrastos, Andrea Cesalpino, Joachim Jung ja John Ray olivat tehneet. Hän ilmaisi näkökantansa aforismein, mutta ei selittänyt niitä. Nykytieteen näkökulmasta Linnén jaottelut vaikuttavat keinotekoisilta, sillä siihen aikaan ei vielä tunnettu evoluutioteoriaa, eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita.
Linné otti teoksissaan laajalti käyttöön binomiset nimet: Latinankieliset kuvailevat nimet korvattiin lyhyemmillä kaksiosaisilla nimillä. Esimerkiksi marjalyhtykoison kuvaileva nimi; physalis amno ramosissime ramis angulosis glabris foliis dentoserratis korvattiin nimellä Physalis angulata.
Merkitys Suomelle
muokkaa
Linné vaikutti merkittävästi suomalaiseen luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia lienevät Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman. Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen "ikimainio". Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suurellisemmin sanoin: "Vielä kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!".[4]
Suomalaisissa kasvioissa esiteltiin Linnén järjestelmä aina 1970-luvulle saakka, ehkä pidempään kuin missään muualla maailmassa.
Muuta
muokkaaLinné kirjoitti elämäkertansa kolmeen kertaan ennen kuin oli tulokseen tyytyväinen.[1] Ruotsalainen kirjailija Magnus Florin on kirjoittanut Linnén elämän loppuvaiheita kuvaavan romaanin Trädgården (Bonniers, 1995; ISBN 91-0-057071-0).
Huomionosoituksia
muokkaa
Linnén aikalainen, hollantilainen kasvitieteilijä Gronovius, antoi hänen kunniakseen vanamolle nimen Linnaea. Linné otti vuonna 1753 kasvin tällä nimellä mukaan teokseensa Species Plantarum, joka on kasvien tieteellisten nimien määrittelyn lähtökohta.[5]
Carl von Linnén patsas pystytettiin vuonna 1885 Tukholmaan Humlegårdenin puistoon. Myös lähellä sijaitseva Linnégatan nimettiin hänen mukaansa.
Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Linnén kuvan yhden Boeing 787-9 -koneensa pyrstöön.[6] Aiemmin Linnén kuva on ollut myös sittemmin käytöstä poistetun Boeing 737-800 -koneen pyrstössä.[7]
Kirjallinen tuotanto
muokkaa- (1735) Systema Naturae
- (1736) Fundamenta Botanica
- (1736) Bibliotheca Botanica
- (1736) Musa Cliffortiania
- (1737) Critica Botanica
- (1737) Flora Lapponica
- (1737) Genera Plantarum
- (1737) Hortus Cliffortianus
- (1738) Classes plantarum
- (1745) Öländska och Gothländska resa
- (1745) Flora Svecica
- (1746) Fauna Svecica
- (1747) Flora Zeylonica
- (1747) Wästgötha resa
- (1748) Hortus Uppsaliensis
- (1749) Materia medica
- (1751) Philosophia Botanica
- (1751) Skånska resa
- (1752) Odores Medicamentorum
- (1753) Species plantarum
- (1753) Museum Tessinanum
- (1754) Museum S:ae R:ae M:tis Adolphi Friderici
- (1762) Inebriantia (suom. Päihdytysaineet)[8]
- (1763) Centuria Insectorum
- (1764) Museum S:ae M:tis Ludovicae Ulricae Reginae
- (1766) Clavis medicinae duplex
- (1766) Mantissa plantarum
- (1774) Systema vegetabilium
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Morton, A. G.: Kasvitieteen historia. Kuvaus kasvitieteen vaiheista muinaisajoista nykypäivään, s. 198–201. Suomentanut Johannes Enroth ja Ilkka Kukkonen. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Aarrekammion järjestäjä. Yliopisto, 2007, nro 5, s. 26.
- ↑ Hannu Niklander: Luon katseen luoteeseen, s. 18. Kustannusliike Robustos, 2014.
- ↑ Aarrekammion järjestäjä. Yliopisto, 2007, nro 5, s. 27.
- ↑ Ikimainio luonnontieteilijä Carl von Linné 11.07.2007. Yle. Arkistoitu 13.1.2012. Viitattu 2.11.2010.
- ↑ Anderberg, Arne: Linnaea L. Den virtuella floran. 1996. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.8.2008. (ruotsiksi)
- ↑ G-CJGI Norwegian Air UK Boeing 787-9 Dreamliner Planespotters.net. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
- ↑ UR-PSM Ukraine International Airlines Boeing 737-8FZ(WL) Planespotters.net. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Carl Linnaeus: Päihdytysaineet (Inebriantia) Scribid.com
Kirjallisuutta
muokkaa- Linné, Carl von: Lapinmatka 1732. ((Lapplandsresa år 1732, 1889.) Suomentanut Tuomo Itkonen. 2. tarkistettu painos (1. painos 1969). Käännöksen tarkistanut ja täydentänyt Ilkka Kukkonen) Hämeenlinna: Karisto, 1993. ISBN 951-23-3191-8
Aiheesta muualla
muokkaa
- VisitSweden – Linnén juhlavuosi (Arkistoitu – Internet Archive)
- The Linnaeus Tercentenary celebration (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirsi Tuohela: Mitä Linné sanoi mielisairauksista? Kirja-arvostelu teoksesta: Uddenberg, Nils: Linné och mentalsjukdomarna. Atlantis, Stockholm, 2012. (Agricolan arvostelut 21.2.2013)
- Yle Elävä arkisto: Carl von Linné kesytti luonnon nimillä ja luokilla
- Hannu Niklander: Kukkaiskuninkaan työ elää. Luon katseen luoteeseen (Robustos 2014)