Chris Marker
Christian François Bouche-Villeneuve eli Chris Marker (s. 29. heinäkuuta 1921 Neuilly-sur-Seine – 29. heinäkuuta 2012[1]) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja dokumentaristi.
| Chris Marker | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Christian François Bouche-Villeneuve |
| Syntynyt | 29. heinäkuuta 1921 Neuilly-sur-Seine, Ranska |
| Kuollut | 29. heinäkuuta 2012 (91 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
Kultainen karhu 1961 |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Markeria pidetään esseistisen elokuvan mestarina ja muistikuvien taiteilijana.[2] Julkisuutta karttanut Marker tiedettiin myös suureksi kissojen ystäväksi. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Kiitorata (1962), Punaista ilmaa (1977), Vailla aurinkoa (1983) ja Akira Kurosawa (1985).[3]
Marker palkittiin vuonna 1961 Berliinin elokuvajuhlien Kultaisella karhulla ja vuonna 1983 César-palkinnolla. Hän oli myös ehdolla Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan saajaksi vuonna 1963.
Lähteet
muokkaa- ↑ Décès du cinéaste Chris Marker. Franceinfo.fr. Arkistoitu 30.7.2012. Viitattu 30.7.2012. (ranskaksi)
- ↑ Sinisalo, Kati: Vailla aurinkoa ja Kiitorata: kissojen ystävän, salaperäisen elokuvaesseistin Chris Markerin kaksi mestariteosta Yle Teema. 21.11.2016. Viitattu 10.9.2021.
- ↑ Punaista ilmaa Yle Teema Vintti. 2.3.2012. Viitattu 23.12.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa- Chris Marker obituary The Guardian. (englanniksi)
- Muistot –Chris Marker Helsingin Sanomat. 31.7.2012.
Kirjallisuutta
muokkaa- Alanen, Antti: ”Marker ja Leminen”, Filmihullu 5/2013.
- Bagh, Peter von: ”Hän ei koskaan luovuttanut”, von Baghin keskustelu Chris Markerista Bernard Eisenschitzin ja Goffredo Fofin kanssa, Filmihullu 5/2013.
- Guzmàn, Patricio: ”Velkani Chris Markerille”, Filmihullu 6/2012.
- Marias, Miguel: ”They had faces then ... : Chris Markerin elokuvasta Olympia 52”, Filmihullu 5/2013.