Communio

Communio^[1] tai Antiphona ad Communionem on katolisen kirkon messun osa, joka alun perin laulettiin ihmisten osallistuessa ehtoolliseen. Communio on messun neljästä muuttuvasta osasta (Missa Proprium) viimeinen. Ennen Vatikaanin toista kirkolliskokousta Communio-osa oli lyhentynyt huomattavasti alkuperäisestä ja yleensä vain pappi luki sen ehtoollisen jakamisen jälkeen, vaikka se edelleen saatettiin joskus myös laulaa. Nykyisin antifoni lauletaan jälleen ehtoollisen jakamisen aikana. Jos messussa ei ole laulajia, lukija tai kirkkokansa lukee sen.^[2] Communion teksti on tavallisesti Raamatun jae ja se viittaa käsillä olevaan juhlaan tai messun toimittamisen perusteeseen.^[3]

Alkuperäisessä muodossaan Communio-osa on säilynyt vain sielunmessussa, jossa ensimmäisen säkeen (Lux aeterna) jälkeen tulee antifoni Cum sanctis tuis, sitten viimeinen säe sielunmessun Introitus-osasta (Requiem aeternam) ja lopuksi antifoni kerrataan.^[3]

Lähteet

↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 1. Otava 1982, s. 8352.
↑ Liturgical Timeline of the Roman Liturgy ecclesiadei.nl. Arkistoitu 21.3.2012. (englanniksi)
↑ ^a ^b Fortescue, A. (1908). Communion Antiphon. In The Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company. Retrieved May 27, 2010 from New Advent: http://www.newadvent.org/cathen/04169b.htm

Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 1. Otava 1982, s. 8352.

[2] Liturgical Timeline of the Roman Liturgy ecclesiadei.nl. Arkistoitu 21.3.2012. (englanniksi)

[ce-3] Fortescue, A. (1908). Communion Antiphon. In The Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company. Retrieved May 27, 2010 from New Advent: http://www.newadvent.org/cathen/04169b.htm

[1]

[2]

[3]