Cordon sanitaire
Cordon sanitaire (ranskaa, kirjaimellisesti ”terveysketju”) on alun perin tarkoittanut maantieteellisen alueen eristämistä, jolla pyritään pysäyttämään kulkutaudin leviäminen. Se tarkoittaa myös eristämispolitiikkaa, jonka tarkoituksena on pysäyttää vaarallisena pidetyn aatteen leviäminen tai vaikutus. Nimityksellä viitataan erityisesti pyrkimyksiin eristää Neuvostoliitto Länsi-Euroopasta maailmansotien välisenä aikana.
Kulkutautien torjumisessa
muokkaa |
Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Cordon sanitaire (lääketiede). Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla. |
Alun perin cordon sanitaireksi kutsuttiin vartioketjua, joilla eristettiin tietty alue tautiepidemian aikana. Vartioketjulla voitiin estää ulkopuolisten sisäänpääsy kaupunkiin, johon tauti ei vielä ollut levinnyt, tai sillä voitiin estää asukkaiden ulospääsy kaupungista tai talosta, jonka tiedettiin jo olevan taudin saastuttama. Vanhin tieto menettelyn käytöstä on mustan surman ajalta 1300-luvulta. Vasta 1700-luvulla alkoi yleistyä vartioketjujen asettaminen valtioiden välisille rajoille.[1] Myöhemmin cordon sanitairella alettiin viitata sekä hallinnollisiin eristysmääräyksiin että rajanylityspaikoilla käytettyihin karanteenitiloihin. Useat valtiot yrittivät huonolla menestyksellä käyttää cordon sanitaire -eristystä espanjantaudin leviämisen estämiseksi. Lääketieteen kehittyminen on sittemmin vähentänyt sen käyttöä.[2]
Politiikassa
muokkaa| |
Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Cordon sanitaire (politiikka). Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla. |
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen cordon sanitaireksi alettiin kutsua Ranskan pyrkimystä estää kommunismin leviäminen Länsi-Eurooppaan eristämällä Neuvosto-Venäjä ei-kommunististen reunavaltioiden ketjulla.[3] Sanonnan uuden merkityksen otti käyttöön Ranskan pääministeri Georges Clemenceau.[4] Ranskan 1930-luvulle saakka noudattamaan cordon sanitaire -politiikkaan kuului sotilaallinen ja taloudellinen tuki Puolalle, Tšekkoslovakialle, Unkarille, Romanialle, Bulgarialle ja Baltian maille. Lopulta eristämispolitiikka kuitenkin epäonnistui. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat omaksui kommunismia vastaan samankaltaisen patoamispolitiikan.[3]
Myöhemmin cordon sanitaire -nimitystä on alettu käyttää myös eräiden maiden sisäpolitiikassa tilanteista, joissa valtapuolueet päättävät yhdessä kieltäytyä yhteistyöstä ääriaatetta edustavan puolueen kanssa. Esimerkiksi Belgiassa muiden puolueiden kieltäytymistä yhteistyöstä oikeistopopulistisen Vlaams Blok -puolueen kanssa kutsuttiin cordon sanitaireksi.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Jenni Merovuo: Epidemiat ajoivat rajasulkuihin 1700-luvulla – tärkeintä oli etäisyyden pitäminen Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen Kaikki HiMassa -blogi 23.3.2020. Viitattu 9.8.2020.
- ↑ John M. Last: Cordon Sanitaire (englanniksi) Encyclopedia of Public Health, Encyclopedia.com. Viitattu 9.8.2020.
- ↑ a b Norman E. Saul: Historical Dictionary of Russian and Soviet Foreign Policy, s. 89–90. Rowman & Littlefield 2014. Google Books (englanniksi)
- ↑ Alexandre Sumpf: Russian Civil War (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War 8.10.2014. Viitattu 9.8.2020.
- ↑ Petteri Tuohinen: Ruttoa vastaan toimiva cordon sanitaire levisi politiikkaan (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 4.12.2014. Viitattu 9.8.2020.